Äitiys on kokemus, jonka jokainen kokee eri tavalla. Näin on minulle kerrottu. Minulle äitiys on ollut tähän asti iloista ihmettelyä ja ihastelua. Mistä lie tulee tämä ajatus, mutta olen vakuuttunut, että mahani "yksiössä" elelevä heppu on hauska tyyppi. Hänen potkunsa ja liikkeensä tuntuvat viestivän, että hän on kiva ja että pidän hänestä. Lapsi on vilkas, ainakin jos potkujen määrässä mitataan. Tälläkin taiteilijalla meinaavat tulla seinät vastaan temppujensa kanssa. En meinaa malttaa odottaa, että pääsen tutustumaan lapseeni. Millainen hän todella on, kuka hän on?
Positiivinen ajattelu on periytynyt äidiltäni. Hankalissa tilanteissa äidillä oli tapana sanoa, että mietitäänpä nyt positiivisia asioita. Äidilläni positiivisen ajattelun tarvetta eli hankalia tilanteita ja suoranaisia vastoinkäymisiä on riittänyt. Taaksepäin ei ole kuitenkaan meillä kotona ollut tapana tuijotella. Aina on menty eteenpäin ja selvitty taas uudesta aamusta. Itsekin huomasin jo teininä etsiväni kaikissa tilanteissa sen hetken "plussia ja miinuksia", kuten ilmaus silloin kuului. Teini-iän myrskyissä ja voimakkaalla tunne-elämällä varustettuna temperamenttisena ihmisenä äidiltä huomaamatta opitusta mallista oli pelkkää hyötyä.
En tiedä, onko tästä ajattelumallista lapsen kanssa selvitessä hyötyä. Moni on varoitellut, että pienen vauvan kanssa eläminen ei ole helppoa. Masennuskin voi yllättää rankkoina aikoina. En ole mitään ruusutarhaa enkä vaaleanpunaista hattaraa olettanutkaan saavani. Minusta on hassua ajatella, että lapsia haluttaisiin siksi, että tykkää lapsista. Ei lapsista varsinaisesti tykätä, mutta omaa lasta rakastetaan. Ajattelen näiden kahden asian eron niin, että ajatus "tykkään lapsista" pitää sisällään sen, että lapsi on aina ihana ja kiva. Vaan kun ei ole, ei kukaan meistä ole. Kun lapsi halutaan, tilataan koko paketti. Ei vain täydellistä, kivaa ja/tai "tykättävää" lasta. Lapsella on oikeus turvalliseen kotiin ja rakkauteen, jota ei edes tarvitse ansaita. Näinhän on myös parisuhteessa, hyvinä ja pahoina päivinä.
Lapsenoikeuksien päivänä katson seinälläni olevaa julistetta YK:n lapsenoikeuksista. Niitä on paljon. Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan. Lapsella on oikeus kohtuulliseen elintasoon, koulutukseen, mielipiteen ilmaisuun ja suojeluun. Ja niin edelleen. Maailmassa on vielä paljon parannettavaa, myös Suomessa, että kaikkien lasten oikeudet toteutuisivat. Meillä aikuisilla on siinä iso vastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti