Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kesän satoa













Kolmevuotiaan ensimmäinen kakku ikuistettuna. Onhan sitä pitänyt hieman jo maistaa ennen kuin ehdin kuvan ottaa. ;)

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Hiljaisuus on niin täydellisen hiljaista


Kesälomalla olen lepuuttanut ajatuksiani ja antanut niiden kulkea omia ratojaan vapaasti. Heinäkuu on ollut meillä vilkas lomakuukausi. Sopivassa suhteessa on ollut reissua, loman arkea ja juhlaa, kotona oleilua ja kesälomavieraita. Tästä kesästä jää kivoja muistoja. Vielä on kesää minulla jäljellä, sillä ohjelmassa on parhaillaankin mökkeilyä. Yhdet perhejuhlat vielä ehditään hyvin ja kesälomashoppailut. Vielä ehdin pakastaa marjoja, leipoa piirakkaa ja kylmentyvässä vedessä uida. Ai niin, hellettä on vielä ensi viikolla luvattu. Se on ihan kivaa, mutta ei pakollista.

Mökillä parasta on rauha. Hiljaisuus, joka antaa energiaa. Ensimmäisenä aamuna herään melkein säpsähtäen hiljaisuuteen. Ei siihen ole kotona tottunut. Hiljaisuus ja luonto hidastavat minua, pulssikin tuntuu rauhallisemmalta. Ajatukseni kirkastuvat, alan nähdä selvemmin asioita. Tuntuu, että suuntaankin kirkastuu. Tuonne minä kuljen, tuota tavoitan. Voin istua hiljaa tuleen tuijottaen. "Mökötätkö sinä, kun olet niin hiljainen", kysyy mieheni minulta, joka en yleensä juuri hiljene. En, vaan tuntuu vain hyvältä olla hiljaa.

Tulevaisuus tuntuu olevan turvallisen välimatkan päässä nyt. Aamulla vuoteessa makoilin ja mietin sitä. En niin kovin pontevasti, mutta kuitenkin. Pääsin opiskelemaan kunniallisin pistein, ja jos se sitten oikealta tuntuu, minulla on mahdollisuus opiskella suomen kieltä ja kirjallisuutta Itä-Suomen yliopistossa. Vielä on muutama mutta matkassa, ja ne selviävät sitten aikanaan. Mihin tuo opiskelun tie minua veisi, en tiedä. Onko se vain niin, että aika aikaa kutakin ja pitäisi astua rohkeasti uudelle polulle, päästää irti vanhasta? Ehkä.