Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

torstai 19. kesäkuuta 2014

Viihdyttävää jalkapalloa


Sen jälkeen kun elämääni tuli elämäni mies kotiini tuli pysyvästi myös uusi asia: urheilu. Tuo minulle täysin uusi ja outo kuin vieras planeetta, jonka olin sanomalehdessä hypännyt yli ja sivuuttanut minua kiinnostamattomana valtaa nyt olohuoneen useiksi viikoiksi vuodessa. Olen sopeutunut. Hiihtoa ja jääkiekkoa seurasin joskus kouluaikana, mutta se jäi, kun lähdin opiskelemaan.

Niinä vuosina, joina tv ei kuulunut kotini huonekaluihin, en urheilua seurannut yhtään. Eikä kiinnostanut. Seurusteluvaiheessa taisin sitten alkaa pitkän tauon jälkeen vähän katsoa. Pitihän sitä, seurana. :)

On joitakin lajeja, jotka ovat alkaneet minua näiden muutosten jälkeen jopa ihan kiinnostaa. Jelena Isimbajevan draama seiväskisoissa jäi mieleen. Toinen on tämä nyt jo viikkoja jatkunut jalkapallo. Jalkapallo on sopivan verkkaisesti etenevä laji, jossa draama on enimmäkseen herrasmiesmäistä. Jalkapallomatsin lomassa voi jutella ja tehdä välillä jotain muutakin. Mikään urheilu ei kiinnosta minua siksi, että komeuksia tiirailisin, mutta jos on pakko valita, niin kyllä minusta jalkapalloilijat on kiinnostavampia kuin jääkiekkoilijat. Muutenkaan en jääkiekolle lämpeä: sen aggressiivinen pullistelu ei iske. Silloin teen jotain muuta.

Kun muutamia viikkoja on katseltu jalkapalloa, mieheni on sitä mieltä, että tätähän me jatkossa katsellaankin yhdessä. Njaa, voi olla, tai sitten ei. Hän joka tapauksessa katsoo, mitä tahtoo, ja minä mitä tahdon. Olen silti sitä mieltä, että on hyvä, että olemme erilaisia. Siinä voi saada vaikka vaikutteita, jotka ovat ihan hyväksi. :)

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kesälomahiukset


Elämä yllättää. Yhtäkkiä minulla onkin työpaikka syksyksi. :) Opiskelut siirtyvät odottamaan aikaa otollisempaa. Tuskin ne kokonaan peruuntuvat, mutta onhan sekin tietysti mahdollista. Olen hyvin iloinen tästä muutoksesta. Tuntuu, että tämä oli oikein, näin asioiden piti mennäkin. Kiitos elämä! Paljon on opittavaa, uutta, mutta olen intoa täynnä oppimaan.

Vietämme kesälomaa. Aika pitkälti se tapahtuu lasten ehdoilla. Retkeilemme lintutornille, kuljemme metsäpolkuja, käymme tivolissa ja uimahallissa... Serkkujen luona käymme myös. Se on lapsille tosi tärkeää. Lomareissut ovat vähissä ja kovin tavanomaisia, mutta ei se mitään. Ehkä sitten, kun he ovat vähän isompia. Kesälomaan kuuluu myös tavallinen ja tylsä, lepo. Tytär leikkii omilla leluillaan hienoja leikkejä. Ehdimme pelata palapelejä ja lautapelejä. Sadepäivänä lapsi hyppii sohvassa. Mikäpä siinä hyppiessä. :D

Olen antanut hiusteni kasvaa. Oma väri pilkistää jo pitkästi esiin. Mietin, että jos antaisi sen tulla takaisin. Kaikenlaiset lookit on jo kokeiltu, ei oikein huvita enää. Olen myös palaamassa pitkiin hiuksiin. Tuntuu, että olen monella tavalla taas entiseni, nuori ja voimakas minä. Tunnun itseltäni. Mietin vauvaa päiväunille työnnellessä, että eipä ole aikoihin tuntunut näin hyvältä. Seitsemän vuoden itseni etsintä taitaa olla ohi. Tämä tie piti kulkea, ja hyvä, että suunta on selvinnyt.

Valoja ja varjoja on elämä. Molempiin pitää suhtautua oikein. Jos kokeilisi kontrolloida yhä vähemmän ja heittäytyisi elämään. Antaisi vain mennä, luottaen että se kyllä kantaa. Tyyntyisi ajattelemaan, että niin on hyvä kuin käy. Hetkittäin saan sen kellumisen tunteen. Kuin kesäisessä hellesäässä olisi uimassa.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Matonpesuilo


Se aika kesästä, että pestään mattoja. Minä olen oppinut rakastamaan meidän Pielisjoen varressa sijaitsevaa matonpesulaituria. Sen rauhallista ja rentoa tunnelmaa, ihmisiä siellä, heidän ystävällisyyttään ja hyväntuulisuuttaan, aurinkoa ja sitä fiilistä, mikä matonpesusta tulee.

Tänä vuonna olin matonpesussa tyttäreni kanssa. Söimme eväitä, hän leikki leikkikentällä, vähän yhdessä pesimme mattoja. Olen iloinen, jos pystyn välittämään tämän ihanan hetken lapselleni, jättämään tällaisen muiston. Jätin toisen erän mattoja tuonnemmaksi, että pääsen vielä sinne rauhassa mattoja kuuraamaan.