Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

tiistai 20. marraskuuta 2012

Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan


Olen miettinyt säännöllisesti ja myös viime aikoina sitä, miksi kirjoitan tätä blogia. En ole ihan varma. Haluan kirjoittaa asioista, joita mietin. Voi olla, että se on keittiöpsykologiaa, mutta jotkut oivalluksistani ovat olleet minulle suuria, merkittäviä. Haluan kirjoittaa itsestäni, omasta elämästäni, muistoistani ja kokemuksistani, menneestä ja nykyisestä. Minun kokemuksellani on oikeus tulla kuulluksi. Se on ollut ajatus, jota olen miettinyt paljon.

Oikeus tulla kuulluksi. En osaa sitä muuten selittää, koska toisaalta minua ujostuttaa kertoa omat mielipiteeni ja ajatukseni. Tuntuu, että toivottavasti tätä ei kovin moni lue. Tässä roolissa en ole toimittaja, olen yksityishenkilö. Omia ajatuksiani, paljaana.

Minua on muutamaankin otteeseen yritetty vaientaa. Näin ei saisi kirjoittaa, miten olen kirjoittanut. Joutavia, turhia kuulemma mietin. Teen liian vaikeaksi asioita, mietin liikaa. Olen liian sinisilmäinen, kokematon, elämä kyllä opettaa. On teksteissäni nähty myös hyökkäämistä suuntaan tai toiseen. Se turhauttaa kamalasti. Kun en ole tarkoittanut sitä niin. Mutta joka haluaa nähdä, näkee hyökkäyksen. Ihan totta, älä lue, jos hyökkäystä minun suunnastani pelkäät. Vaikka sitä ei täältä oikeasti löytyisikään.

Myönnän, että kirjoitan tätä myös näyttääkseni toisen puolen elämästä. Kertoakseni hyvästä. Kertoakseni kauniista. Onnesta. Kivusta. Kasvusta. Avautumisesta. Tämä on minun taisteluni. Loppujen lopuksi elämä on kaikilla enemmän samanlaista kuin erilaista. Ihmiset ovat loppujen lopuksi kovin samanlaisia, vaikka myös erilaisia. Sen elämä on minulle opettanut. Kiitos siitä.

Kaikelle on aikansa. Voi olla, että tällekin vain aikansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti