Ihan niin kuin ennen

Olen nähnyt lyhyen ajan sisällä kolme kertaa unta, jossa itken. Itkua tulee valtoimenaan. Itkuun ei unessa liity surua, se on vain puhdistavaa hyvää itkua. Viimeksi, tällä kolmannella kerralla, kysyin unessa itseltäni, miksi itken. Sain myös vastauksen: itken hylkäämistä. Itkusta unessa on jäänyt mietteliäs olo. Unien maailmaa minua paremmin tunteva ystäväni sanoi, että itku unessa on vapautumista taakoista. Se viestii menemistä aiempaa parempaa kohti. Minun ei ole vaikeaa uskoa sitä. Koen uni-itkuni vapauttavana. Tiesin syyn itkuuni ilman kysymistäkin, vaikka unessa syykin kysyttiin. Minusta on aika jännittävää, että uni näin selvästi minulle viestii asiasta.

Viime aikoina olen ajatellut monta kertaa tavallisia arkisia asioita tehdessäni, että nyt tuntuu samalta "kuin joskus ennen". Se ennen viittaa aikaan ennen loputonta kiirettä, suorittamista, ponnistelua ja pyrkimistä. Se viittaa aikaan, jolloin minulla oli aikaa kuunnella itseäni. Tarvitsen aikaa olla, ajatella ja kuulostella. Uskon, että moniin kysymyksiin vastaukset ovat minussa itsessäni, kun maltan vain kuunnella sitä. Kaikessa kiireessäni ja touhotuksessani takavuosina hukkasin tuon yhteyden. On mahtavaa, että voin löytää sen uudelleen.

Olen opetellut kuluneena talvena tunteita. Onhan se ehkä kummallista, että kolmekymppisenä pitää opetella tunteita, mutta niin minulla on ollut. Erityisesti vaikeat tunteet ovat olleet minulle mahdottomia, kiellettyjä, jopa syntiä aikoinaan. Olen alkanut vapautua tästä ajatuksesta. Mikään tunne ei ole itsessään väärin tai vaarallinen, ajattelen. Tunteet viestivät meille asioista. Vihan on tarkoitus suojella rakkautta, esimerkiksi. Minulla on silti vielä paljon opittavaa tunteista. Olen elänyt elämäni ohittaen ja sulkien pois monia tunteitani, joten hetkessä en opi hyväksymään kaikkia tunteitani.

Tunne siitä, että minulla on nyt elämässäni tavallisia arkisia asioita, jotka ovat "ihan kuin ennen" on lohduttava. Se on viesti siitä, että mukavia asioita tapahtuu elämässäni. Osaan nauttia pienistä onnenhetkistäni. Pyöräilystä keväässä. Maan tuoksusta, tuulen hyväilystä, kesätakista päällä. Laulusta huulillani. Perunakattilan höyrystä. Sanomalehdestä lattialla. Suruni on väistymässä, kuten unenikin viestii. Oli sen jo aikakin.