Joensuussa on taas maassa hanki. Ihana uusi lumi hiljentää luonnon ja antaa valoa, luo joulutunnelmaa ja rauhoittaa. Minä ja kymmenet kynttiläni viihdymme ja voimme hyvin. Adventtikalenteri on aloitettu, tavallinen joulukalenteri odottaa vielä vuoroaan. Frida sai uuden haalarin, jossa on tilaa kasvaakin. Tytöllä alkaa vähitellen uhmaikä antaa itsestään kuulua, mutta vielä olemme pärjänneet aika hyvin. Iltaisin nukkumaan mennessä naureskelemme lapsemme jutuille mieheni kanssa. "Mie ite" on nykyisin tuttu lause meillä.
Meillä valmistaudutaan tänä vuonna viettämään joulua omassa kodissa. Olemme tähän asti ehtineet reissailla edestakaisin, mutta tänä vuonna joululomakin on niin luvattoman lyhyt, että ei viitsi viettää sitä vähää vapaata autossa. Joulurauhaa siis vietämme kotona. Sukulaisemme ovat satojen kilometrien päässä, paitsi siskoni, joka tulee meille puolisoineen.
Huomaan, että nyt on vähän paineita: millaisiksi meidän oman joulumme perinteet muodostuvat? Miten yhdistelemme lapsuudenkotiemme perinteitä? Menemmekö joulukirkkoon, luemmeko jouluevankeliumin, laulammeko joululauluja, katsommeko elokuvia, syömmekö perinteisiä jouluruokia vai keksimmekö jotain erityistä? Käykö meillä joulupukki? Ostammeko paljon joululahjoja? Ettei joulu jää jotenkin arkiseksi tavalliseksi nyhjötykseksi! Onko jouluna sitten yksinäinen olo, kun ei olekaan perhettä ympärillä, paitsi tietysti oma perhe? Auttaako kaiken mahdollisen joulukrääsän ostaminen tähän epävarmuuteen? Auttavatko joulutontut ikkunoissa ja jouluverhot?
Rauhoittaakseni itseäni suunnittelen, miten käytännön asiat voisi hoitaa. Yritän tehdä mielikuvamatkoja sellaiseen jouluun, joka olisi kiva saada. Tiedän, että en halua vanhempieni tai appivanhempieni jouluun, mutta on vaikeaa hahmottaa, mikä se meidän joulu sitten on. Tajuan, että on se ihan pienimuotoinenkin joulu ihan ookoo. Että ei tarvitse odottaa valtavia, suorittaa ja hössöttää. Lapsellemme joulukalenterikin on elämys, saatikaan sitten joulukuusi. Pienistä asioista se joulu syntyy meille aikuisillekin, sanon itselleni. Yritän myös muistaa sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti