Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

perjantai 19. elokuuta 2011

Rakastan kynttilöitä


Pimenevissä elokuun illoissa on yksi ilo, josta en luovu: kynttilät. Olen ollut jo vuosia heikkona kynttilöihin. Meillä on kotona varmaan reilut viisikymmentä kynttilänjalkaa. Osa on pitänyt laittaa kaappiin, koska kohtuudessa on niin vaikeaa pysyä. Nyt minulla on myös puutarha, jonne laittaa ulkolyhtyjä. Etupihalle ja takapihalle. Pieniä lyhtyjä ja isoja lyhtyjä. Mustia, valkoisia, värikkäitä. Kaikenlaisia.

En tiedä, miksi kynttilät tuntuvat minusta niin mukavilta. Sytytetyn kynttilän liekki lämmittää, tekee kodikkaan ja rauhallisen olon. En pidä kirkkaista valoista. Istun mieluummin hämärässä. Eräässä opiskelijakämpässä minulla oli käytöstä poistettu takka, jonka laitoin aina täyteen erilaisia kynttilöitä. Ihanaa!

Lapsuudesta minulla on ainakin yksi kaunis kynttilämuisto. Se liittyy joulunaikaan. Meillä oli kilisevä enkelikello. Se sellainen, jossa on pienet valkoiset kynttilät, ja kellot alkavat kilkattaa lämpöliikkeestä. Muistan, että minä ja sisarukseni istuimme ja ihastelimme enkelikelloa tuntikaupalla. Olin ehkä viisi tai kuusi vuotias.

Olen syysihminen. Viltti, päiväunet, lämpimät voileivät, porkkanakakku, omenapaistos, punaviini, auringonkukat, kirpeät aamut, kosteus nurmikolla, pimeät illat, jopa sade. Tykkään niistä. Ja kynttilöitä rakastan. <3

Kynttilötä on vain niin paljon kivempi polttaa syksyllä kuin kesällä. Ja minä kyllä poltan kynttilöitä kaikkina vuodenaikoina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti