Heinäkuu tuoksuu kesälle. Tuntuu, että yhdessä yössä luonto kääntyi heinäkuiseksi. Minulla on tänä kesänä kolme viikkoa lomaa. Se on juuri riittävästi irtautua työstä ja hetkeksi nauttia vapaasta, perheen yhdessä olosta ja tehdä niitä asioita, joita ei työaikana ehdi. Olemme nyt sitten matkustelleet kotimaassa, loma on vasta alussa.
Kirjoitan tätä Oulussa. Edellisestä Oulun käynnistä on ehtinyt vierähtää vuosia. Ei tämä silti paljoa ole muuttunut. Matkan todellinen tarkoitus on käynti herättäjäjuhlilla, mutta samalla tulee perhelomailtua. Lapsen kanssa hotellissa oleminen on vähän haastavaa: tulee siivoojille helposti töitä aamupalalla. Pikkuneiti on silti käyttäytynyt todella mallikkaasti. Iloisesti yllätyin, kun hän veteli kahdet päiväunet rattaissa, söi kiltisti ja ei kiukutellut turhia. Yöunikin on maittanut. Ehkä meillä on vain niin kiltti tytär. :)
Herättäjäjuhlat. Minulle hengelliset kesäjuhlat ovat olleet osa elämää aina, ei tosin nämä juhlat. Minulle tämä on toinen kerta herättäjäjuhlilla. Juhlissa on paljon tuttua. Niillä on mukava käydä. Pidän herännäisyydessä siitä, että se ei vaadi minulta mitään. Koen, että saan olla ja tulla omana itsenäni, kysellä ja etsiä, kurkotella Jumalaa kohti eikä kukaan kysele, vaadi, tutki tai kyttää minua. Koen iloa siitä, että voin vapaasti mennä ja osallistua. Herätysliikkeet ovat herkästi niin konservatiivisia, ja aina niissä tuntuu olevan niin paljon muutettavaa. Körttejä kuuntelen lempeästi hymyillen. On mukava kuunnella.
"Lähinnä körttien" liike on kuulemma yksi suurimmista herätysliikkeistä. Näin kuulin tänään juhlissa kentällä. Mekin olemme sitten osa sitä. Emme ole jäseniä, mutta koemme ajattelevamme samoin. Katsellaan, mitä tästä seuraa. Kiva on joka tapauksessa, kun lomailu sujuu näin mukavissa merkeissä. Oulun herättäjäjuhlien tunnus on tänä vuonna Anna toivon kantaa. Tykkään siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti