Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Suviseuroissa


Avalla alkoi maanantaina huippusuosittu tv-sarja Iholla. Seurasin edellisen kauden ja seuraan tämänkin. Minua kiinnostavat erityisesti Claudia Eve ja Sanni Hurtig, mutta muutkin henkilöt ovat ihan ok. Claudia kuuluu varmaan selvänäkijänä niihin henkilöihin, joiden omasta ajattelusta ja elämästä on monien mielestä kiinnostavaa nähdä pätkiä. Sanni taas on minulle tutuntuntuinen hahmo, koska hän on entinen lestadiolainen, kuten minäkin. Sannin tunteet ja ajatukset ovat minulle tuttuja muutaman vuoden takaa. Pystyin hyvinkin samaistumaan niihin. Haluan kirjoittaa Sannista siksikin, että haluan tässä ilmaista hänelle tukeni. Tiedän, ja olen kokenut sen saman.

Sannia itketti tiistain jaksossa mennä suviseuroihin. Hänellä omasta ratkaisustaan oli aikaa vasta vuosi, kun hän meni uudelleen käymään seuroissa. Sanni mietti, mitä hän laittaa päälleen, koska suviseurat on sellainen muotitapahtuma. Näin minäkin muistan: aina ostettiin uudet vaatteet ja kun ei ollut ihan kalliimpiin merkkeihin varaa, se harmitti. Vl-maailmassa tietty pinnallisuus on itsestäänselvyys. Irtautumisen jälkeen olen kiinnittänyt paljon vähemmän huomiota pukeutumiseeni kuin sitä ennen. On ollut suorastaan helpotus, ettei ole tarvinnut vaatteitaan niin paljon miettiä.

Minä olen käynyt irtautumisen jälkeisten vuosien aikana vain kaksi kertaa suviseuroissa, Liperissä ja tosi lyhyesti sitä ennen Valkealassa. Suviseuroihin Liperiin halusin mennä, koska tuo vuosittainen seuratapahtuma on yksi lapsuuteni parhaista muistoista, niitä hyviä päiviä menneessä elämässä, ja siksi minulle rakas. Tuo käynti suviseuroissa oli minulle kuitenkin hyvin raskas ja surullinen kokemus. Menin suurin odotuksin, halusin haistella tuttuja tuoksuja ja nauttia auringosta, käydä ostamassa jäätelöä ja syömässä seuraravintolassa. Tavata vanhoja ystäviä, joita en ollut nähnyt vuosiin. En kokenut tarvetta piilotella uutta minääni, joten menin paikalle korut korvissa ja iloisella mielellä.

Ensimmäinen tunne oli, että ihmiset tuijottivat. Eivät hyväntahtoisesti vaan vihaisesti, kuin ilkeästi. Niin minä sen koin. Tutut, jopa jotkut sukulaiset, eivät tervehtineet vaan tuijottivat vain. Jotkut, joiden kanssa olin joskus istunut iltaa, seisoivat sipittelemässä ja vilkuilemassa minua. Yhden käden sormilla voi luetella ne tutut, jotka juttelivat kanssani ystävällisesti, kiitos heille siitä vieläkin! Äitini toisteli, "miten hyvin ja tehokkaasti kaikki on järjestetty täällä". Ihan kuin en olisi suviseuroissa ennen ollut! Olin niin järkyttynyt tuosta kokemuksesta, että en mennyt sinne sitten enää toiste. Tajusin, että minun lapsuuteni suviseuroja ei minulle enää ollut, koska niin paljon ihmiset ja heidän asenteensa minuun kuitenkin vaikuttavat.

Voi olla, että kokisin suviseurat nyt toisin. Olen vahvistunut, enkä usko, että enää menisin tolaltani tuijotuksesta. Ehkä osaisin ja ymmärtäisin myös maastoutua paremmin. Joskus ajattelin, että voisimme perheenä mennä suviseuroihin vielä nytkin, mutta tajuan erehtyneeni. Emme me voi, koska haluan suojella lastani. Suviseurat on pitkälti sosiaalinen tapahtuma, eikä se siksi minulle enää toimi. Ehkä me vielä käymme katsomassa, miltä näyttää minun lapsuuteni kesien kohokohdan maisema. Mutta se on jo meille vieras. Ei tunnu yhtään omalta, kuten Sannikin sanoi.

Ps. Vaikka olen kuulunut lapsena ja nuorena "eksoottiseen lahkoon", en pidä siitä, että minut nähdään tuon asian kautta edelleen. Minua ärsyttää, jos ihmiset kuvittelevat, että se määrittelee minut loppuelämäni. Kaikki ihmiset ovat kokemustensa summa. Koulukiusaaminen tai vanhempien avioero voi vaikuttaa persoonaan ja toimintaan myöhemmin. Mutta ei se kaikkea määrää. Ei minunkaan lapsuuteni vl-liikkeessä, jota en ollut itse valinnut.

27 kommenttia:

  1. Suviseuroissa on parasta se että siellä näkee mitä saadaan aikaan yhdessä tekemällä, mutta jos se tekeminen suuntautuisi jumalan meille antamaan luontoon ja sitä kautta toisten auttamiseen, olisi hyvin hyvin monelle lapsi perheelle, yksinäiselle, syrjääntyneelle ja ihan kenelle vaan maailma paljon parempi paikka. Kuinka paljon siellä tuhotaan jumalan meille antamaa luontoa. Vaatteet vs eettisyys- luonto...kaikki se kertakäyttöisyys.... Turha ylenkatsominen. Kävin viime kesänä rennoissa isohkoissa farkuissa jotka oli käytetyt ennestään ja kierrätys neuleessa. Tunsin kun tapasin vanhoja tuttuja, että olin valinnut oikein kun en jostain syystä luonnostaan ajaudu seuroihin enään eikä suviseurat itsellenikään ole enään ne heinässä juoksukilpailut. Pellolle pääsee onneksi muutenkin. Tuohon kulutusjuhlaan ei enääni tarvitse mennä.

    VastaaPoista
  2. Hei Salla!

    Kirjoitat: "Vl-maailmassa tietty pinnallisuus on itsestäänselvyys."

    Haluaisitko avata tätä jotenkin? Lestadiolaisuus ja Suviseurat ovat minulle täysin vieras maailma. Haluaisin ymmärtää, mihin laittautuminen ja mainitsemasi Suviseurojen luonne muotitapahtumana liittyy.

    VastaaPoista
  3. Jos et halua että vanhoillislestadiolaisuus määrittää sinua koko elämäsi, kannattaa jossain vaiheessa lopettaa siitä jauhaminen. Itsekin samasta lahkosta irtaantuneena, koin olevani lopullisesti vapaa vasta kun lakkasin puhumasta aina ja kaikkialla siitä yhteisöstä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista. :)

    Anni-Maija, tuota onkin vaikeaa selittää, mutta yritän. On normaalia, että ihminen haluaa pukeutua siististi, olla hyvännäköinen ja kaunis. Virallinen vl-normisto kieltää meikkaamisen (ei tätä tosin noudateta) ja erityisesti korut korvissa, ja siitä näyttäisi seuranneen, että ne sallitut osa-alueet ovat lähteneet hieman lapasesta. Ei tätä voi tietenkään yleistää, mutta jotain kai se kertoo, kun muotobloggaajat käyvät suviseuroissa katsomassa uusimpia tuulia. Ulkonäköön äärimmäinen panostaminen mielletään pinnallisuudeksi. Tätä tarkoitin. Jos kysyt asiaa joltakin vl-liikkeeseen kuuluneelta tai kuuluvalta, sinulle varmasti tiedetään kertoa tästä samasta aiheesta paljonkin. Seuroihin ei yleensä mennä kuin kaupan kautta.

    Anonyymille sen verran, että mennyt on kuitenkin aina läsnä. Työpaikan ruokapöydässä puhutaan sisaruksista, vanhemmista, mummoista ja ukeista. Minut tuntevat tietävät, etten todella puhu vl-taustastani aina ja kaikkialla. Päin vastoin vältän siitä puhumista yleensä. Kirjoitin tämän, koska halusin tukea Sannia, ja uskon, että hänellä ei tällaista tukea nyt liikaa ole. Vl-yhteisössä yleisesti suhtaudutaan hyvin kielteisesti asioista puhumiseen, ylipäätään rehelliseen puheeseen. Sannia on iltapäivälehtien keskusteluissa paljon arvosteltu, koska koetaan, ettei hänellä olisi lupaa ja oikeutta kertoa kokemuksistaan. Kyllä hänellä on, ja minullakin on. En häpeä taustaani. Ei minulla ole siihen tarvetta. Saan kertoa oman tarinani niin kuin itse haluan.

    VastaaPoista
  5. Itse olen tehnyt vastakkaisen muuttoliikkeen: siirryin epäuskoisen nuoren naisen elämästä vl-elämään. Ja totta, muistan ihmetelleeni tuota muotijuttua. Olen mielestäni pukeutunut ihan ok, mutta meni hetki tajuta, että seuroihin ja varsinkin suviseuroihin PUKEUDUTAAN. No, nyt kun aikaa on kulunut ja nuoruus vaihtunut pikemminkin lähestyväksi keski-ikäsyydeksi, en jaksa enää vaivata päätäni moisella ja pukeudun molempiin tapahtumiin just niin kuin huvittaa.

    Samalla tajuan sen, että liikkeen piirissä kasvaneet taitavat olla herkempiä tuolle 'ryhmäpaineelle' ja muiden hyväksynnälle ja sille, että tulevat hyväksytyksi joukkoon. Minähän auttamatta olen erilainen, koska taustani on täysin toinen ja olen elänyt neljännesvuosisadan elämästäni nykyisestä uskostani täysin tietätmättömänä. Tunnen ja tiedän sen, mutten anna sen vaivata mieltäni liikaa. En meikkaa tai värjää siksi,että uskon aidosti sen olevan tarpeetonta. Se tarve loppui kuin seinään, vaikka takana oli yli kymmenen vuotta meikkiä joka päivä.

    Tuntuu surulliselta nähdä, miten rikki voivat lähteneet ihmiset olla, mutta se lienee välttämätöntä, liittyhän lähtöön niin paljon ja elämän monilta osa-alueilta.

    VastaaPoista
  6. Ei vanhoillislestaadiolaisilla ole mitään sääntöjä tietääkseeni. :) eivätkö he yritä elää raamatun mukaan niin hyvin kuin pystyy. Kyllähän he saisivat tehdä vaikka ja mitä jos oikein haluaisivat. :) kaikkialle mahtuu erilaisia ihmisiä eri kokemuksia, eii pelkästään vahhoillislestaadiolaisille. Jostain syystä heistä on mielestäni puhuttu vähän liiankin sortavasti. Negatiivisen vastapainoksi voisitko kertoa jotain positiivisia muistoja noilta ajoilta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juuri näin... tänä päivänä huudetaan suvaitsevaisuuden puolesta, mutta kun puhutaan vl-lestadiolaisuudesta, niin silloin suvaitsevaisuus on kaukana, valitettavasti. Epäilen, että monilla irtaantuneilla on paljonkin positiivisia asioita menneisyydestä, mutta ne halutaan peittää monesti katkeruuden alle. Henkilö antaa itselleen negatiivisten asioiden syödä positiivisia kokemuksia.

      Poista
    2. Kerroin oman kokemukseni suviseuroista, miten sen koin lapsena ja miten sitten aikuisena. Miksi ajattelet, että tämä kirjoitus tai Sannin kertoma Iholla-sarjassa kertoisi katkeruudesta? Voisit perustella. Lestadiolaiset käyttävät tuota suvaitsevaisuusvaatimusta helposti juuri niin, että heidän syrjimistään pitäisi suvaita, mutta sillä ei ole väliä, miten he syrjivät toisia. Tuo katkeruuskortti taas on niin turha. Sitä käytetään haukkumasanana: "olet katkera". Se on keino yrittää vaientaa ja vähätellä asia, etäännyttää itsestään, vai mitä? Minun kokemukseni on omani, en yritäkään väittää, että kaikki tuntisivat samoin.

      Poista
    3. Olen irtaantunut ko uskosta jo yli 30 v sitten ja vieläkin hämmestelen sukulaisiani kuunnellessa sitä suvaitsemattomuutta ja kovan tyylistä tuomitsemista, mikä siellä velloo. Onneksi oma elämä on monipuolista ja kokonaisvaltaista eikä tarvitse muiden tekemisiin puuttua eikä ole mitään tarvetta tuomita. Itse olen tullut tarkaksi siitä, että valitsen seuraani fiksut ihmiset, joilla on elämä siinä mallissa, ettei tarvitse muita arvostella. SEn verran kovasti olen tympääntynyt pienessä piirissä koettuun mustavalkoisuuteen. Ja se mitä heidän kanssaan (vl porukat) olen tekemisissä rajoittuu kesälomaan eli kerran vuodessa. Enempää en tarvitse sellaista henkeä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, sydämen sivistystä ja lähimmäisen rakkautta toivotan kaikille elämän evääksi

      Poista
  7. Eikö tuo ollut positiivinen kokemus, kun sanoin, että suviseurat on rakkain muistoni lapsuudesta? Normi tarkoittaa juuri sitä, että asiaa vaaditaan, vaikka sitä ei ole mihinkään kirjoitettu. Näinhän ne säännöt toimivat. "Emmehän me halua".

    VastaaPoista
  8. Näin VL-liikkeen ulkopuolisena tarkkailijana haluaisin tuoda esiin muutamia myönteisiä havaintojani. Se, että liike uudistuu monien mielestä tuskastuttavan hitaasti, ei välttämättä ole pelkästään kielteinen piirre. Perustelen tätä omakohtaisilla kokemuksillani toisesta herätysliikkeestä eli körttiläisyydestä, joka toisin kuin vanhoillislestadiolaiset, mielestäni ei pystynyt puolustamaan erityispiirteitään ja arvojaan läpi vaikean, urbanisoitumisen sävyttämiä yhteiskunnallisia muutoksia tuottaneen 1970-luvun. Nythän körttiläisyyttä toteutetaan paljolti vain vanhoja muistelemalla.
    Minuun ainakin teki vaikutuksen, kun vierailin Joensuussa asuessani paikallisen Rauhanyhdistyksen seuroissa. Heidän konstailematon, perisuomalainen tapa julistaa Sanaa on mielestäni säilyttämisen arvoinen ominaisuus. Ja entäpä tilaisuudessa tapaamani seurayleisö! Se, että seuroissa käy kaikkien ikäluokkien esustajia, ei nyky-Suomessa toteudu monenkaan uskontokunnan tilaisuuksissa. Kävin näinä aikoina sunnuntaisin niin luterilaisten, kuin myös helluntailaisten kirkoissa. Näissä molemmissahan vallitsee se sama käytäntö, että nuoret ja terveennäköiset ihmiset loistavat poissaolollaan. Mutta VL:n tilaisuuksissa he loistavat läsnäolollaan.
    Ainoa miinus näissä Rauhanyhdistyksen vierailuissa koitui siitä, etten nähnyt sinua Salla siellä. Sinun “näköiseksi” olisin nimittäin halunnut niin vanhoillislestadiolaisten kuin yleensäkin kansallisten herätysliikkeiden tulevaisuuden mielessäni visioida.

    VastaaPoista
  9. Noniin, miten tähän nyt sitten eksyinkin, niin täytyy sanoa, että rippikoulun jälkeen "uskosta osattomana" olleena, nyt jo yli 20 vuotta ei minulla ole oikein mitään pahaa sanottavaa VL:stä tai seuroista ja muista tapahtumista. Päin vastoin, olen ollut muistini mukaan aina sinut asian kanssa ja miettinyt sen siten, että tällainen "juuriltaan irtirevitty puu" joutuu vain kantamaan oman osansa hengellisestä perinnöstä ja muistoista, varsinkin niistä jotka suviksiin liittyvät. Olen käynyt (muista kuin uskonnollisista syistä, onhan se yksi mahdollisuus nähdä sukulaisia, toim.huom.) kymmenen vuoden sisään ainakin kolmissa suviseuroissa ja kyllä se vaan on tuttua ja turvallisista :) .. lauantai-illan huumaan en kuitenkaan ole osallistunut. Se on mielestäni muuttunut kuitenkin, että saarnaajien puheenparsi ei enää ole aivan samanlaista, vertauskuvallista "kaanaankieltä" kuin mihin 80-luvulla tottui "armolähteen äärellä".

    VastaaPoista
  10. Ilmeisesti ulkopuolisenakin ajattelet, että vl-liike on kuitenkin se oikea usko? Tällaisia diaspora-lestadiolaisia on jonkin verran. Odottavat aidan takana, että kuolema kolkuttelee ja sitten äkkiä parannusta tekemään. Minusta se on aika surullista. Minä en ajattele, että lestadiolaisilla olisi yksinoikeus pelastukseen, koska se on kokonaan Jumalan ratkaistava asia.

    VastaaPoista
  11. Tuo kokemuksesi on varmasti todellinen ja tuntunut pahalle: "Ensimmäinen tunne oli, että ihmiset tuijottivat. Eivät hyväntahtoisesti vaan vihaisesti, kuin ilkeästi. Niin minä sen koin. Tutut, jopa jotkut sukulaiset, eivät tervehtineet vaan tuijottivat vain. Jotkut, joiden kanssa olin joskus istunut iltaa, seisoivat sipittelemässä ja vilkuilemassa minua. Yhden käden sormilla voi luetella ne tutut, jotka juttelivat kanssani ystävällisesti, kiitos heille siitä vieläkin!"

    Minullakin on kokemusta siitä että joku on jättänyt tervehtimisen tai on tuntunut siltä että jotkut puhuvat pahaa tai ilkeästi minusta. Valitettavasti (eli onneksi) se tulkinta on johtunut vain minun omasta arkuudesta eli tulkinnalle ei ole ollut perusteita. Tuskimpa kaikki tutut/puolitut tervehtivät sinua myöskään lapsuudessasi/nuoruudessasi, mutta tukinpa osasit silloin kiinnittää siihen huomiota. Voi toki olla ja varmasti niin onkin että joillakin on vaikeutta kohdata sinua. En kuitenkaan jaksa uskoa sitä että he haluaisivat olla sinulle tietoisesti pahoja.

    VastaaPoista
  12. Noin koin, eikä ole ollut tarvetta käydä toista kertaa testaamassa. Minulle tämä ei ole mikään uskonkysymys. :) On tietysti totta, että kaikki eivät tervehtineet silloin ennenkään, mutta ihmiset, jotka olivat kavereitani, tai jotka ovat lähisukulaisiani, ihan taatusti tervehtivät, vaikka pitemmästi ei olisi juteltukaan. Tottakai se kertoo myös minusta, miten minä koen, mutta kyllä se kertoo minulle myös heistä, jotka eivät osaa minua enää kohdata irtautumiseni jälkeen. Ihmisten todellinen karva on paljastunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minä tietysti katson asiaa tuntematta sinua tai sukulaisiasi. Kipeitäkin pettymyksiä ja väärinkästyksiä ihmissuhteissa kohdanneena uskoisin että tervehtimättömyydessä tai kohtaamattomuudessa on kyse ennemminkin siitä että mainitsemasi henkilöt eivät tiedä kuinka kohtaisivat sinut luonnollisesti. Voi tietysti olla että joissain tapauksissa on ilkeyttäkin, mutta suurimmassa osassa todellinen karva on varmasti hämmennystä tai ehkä jonkinlaista arkuutta. Ihmisenä sellaisen karvan paljastaminen ei ole aina helppoa. Juu, mut tiedän kipeästi että toisia on helpompi neuvoa tällaisissa asioissa kuin noudattaa itse näitä neuvoja.

      Hyvää kesää joka tapauksessa! :)

      Poista
  13. Tiedän, että kyse on hämmennyksestä, olenhan itsekin ollut tuossa hämmentyneiden joukossa reilut kaksi ekaa vuosikymmentäni. Tuo selitys on minulle hyvin tuttu, usein kuultu. Lopputulos tai sen hämmennyksen seuraus on kuitenkin sama, oli syy mikä hyvänsä, eikö? Ei se yhtään muuta tilannetta, että tietää, että nuo ei nyt tiedä, miten ne suhtautuisi minuun. En todellakaan ala niitä ihmisiä sääliä tai ymmärtää, jotka eivät osaa "hei" sanoa, heidän hämmennyksensä takia. :D Se on aivan älytöntä, vaikka sitä selitykseksi tarjotaankin.

    Hyvää kesää itsellesikin, anonyymi.

    VastaaPoista
  14. En tiedä oliko kysymyksesi retorinen vai vastattavaksi tarkoitettu. On täysin totta että lopputulos tai sen hämmennyksen seuraus on kuitenkin sama, oli syy mikä hyvänsä. Sekin on täysin älytöntä että ei osaa tervehtiä hämmennyksen takia. Käsittääkseni suviseuroihin ovat kaikki tervetulleita ja kuka tahansa saa liikkua alueella vapaasti yleisten järjestyssääntöjen puitteissa. Silloin voi kysyä kenen tulisi tehdä aloite tervehtimisestä ja keskustelusta kenttäalueella liikuttaessa? Kunkin majoitusalueella tilanne on tietysti eri.

    Sinulla on tietysti täysi oikeus tuntea kuten tunnet ja myös täysi oikeus kertoa kokemuksistasi. En tiedä ketkä tätä blogia lukevat, (minäkin satuin tänne googlettaessani hakusanalla suviseurat. Tämä blogi tulee kahdeksanneksi hakutulokseksi :)), mutta tuon karvajutun joku voi taas vuorostaan kokea ilkeämpänä kuin tarkoititkaan. Voidaan myös kysyä tekeekö se oikeutta kyseisen kommentin saaneille? Nyt kun tilanne on mikä on, niin kysymys onkin silloin että kenen olisi tehtävä aloite suhteiden liennyttämisestä ja parantamisesta? Kuka uskaltaa ottaa riskin että toinen ei ottaisikaan positiiviseksi tarkoitettua lähestymistä positiivisena? Näihin en osaa vastata. Voidaan myös kysyä saavatko vanhoillislestadiolaiset (tai jotkut muut) uskoa että on olemassa oikeaa uskoa ja väärää uskoa? Ajatus oikeasta ja väärästä uskosta ei tietenkään oikeuta kohtelemaan ketään väärin, päinvastoin.

    Juu, mut lienee aina parempi keskustella jonkun muun kuin tällaisen anonyymin kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vänkytyksen piirteitä saava keskustelu hämmennyksestä vaatii näköjään oman blogipostauksensa. Teen sen kun ehdin, kesäkuussa. Odotellessa kannattaa lukea Kotimaa24:n sivuilta Emilia Karhun kirjoitus hämmennyksestä. Se on hyvin siellä sanottu.
      Hämmennys valtaa usein vl-uskovan tajunnan, eikä hämmennys niin vain haihdu vaan jää asumaan. Sanonpa vaan, että hämmentyjä voi etsiä syytä ja ulospääsyä hämmennyksestään itsestään. Jos ei onnistu, ammattiapua voi hakea. Hämmentyminen on yksi vallan käytön keino bl-liikkeessä, ja sillä perustellaan yhtä ja toista älytöntä. Siitä oikeasta karvasta, että jos ei voi sanoa päivää eikä hei, tai silmiin katsoa silloin eikä myöhemminkään, johtopäätökseltä ei voi välttyä. Tällaisia he ovat olleet koko ajan, en vain tiennyt sitä.

      Poista
    2. Anonyymi lähetti tähän vielä yhden kommentin, jota en julkaise (hän varmasti ymmärtää, miksi), mutta hän kertoo olevansa keskisuomalainen nuori mies, ja häntä ilmeisesti loukkaa tämä blogipostaukseni hyvinkin paljon, viestistä voisi niin päätellä. Voi olla, että on vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä sellaista kokemusta, että joku ei koe suviseuroja tai vl-uskovien käytöstä hyvänä. Anonyymi myös menee "me olemme"-puheen taakse, joka on aika tavallista, kun on jotain kritiikkiä vl-yksilöiden toimintaan. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa omista teoistaan, yksilönä, ja tekemättä jättämisistään. Se ratkaisee, miten kukin yksilönä toimii läheisiään kohtaan, olivat he sitten vl-uskovia, liikkeen laiteilla tai liikkeestä irtautuneita, ellei peräti täysin ulkopuolisia. Tuijotatko sinä vastaantulevia suviseuroissa?

      Poista
  15. Jotenkin ihan huvittaa, että koska tämä kirjoitus tulee hakutuloksissa ensimmäisten joukossa, niin tätä kokemusta pitää tulla sitten - ainakin vähän kautta rantain - teilaamaan tai kieltämään. Olen kyllä entisenä vl:nä tietoinen siitä, että vl-liikkeen jäsenille on supertärkeää se liikkeen ulkoinen imago ja että ulkopuolisilla olisi enemmän positiivinen kuin negatiivinen kuva heistä. On kunnia-asia olla esimerkiksi ahkeria työntekijöitä. Mutta kääntöpuolena on sitten se, että koetaan uhaksi, jos joku kertookin toisenlaisesta todellisuudesta ja kokemuksista vl-liikkeessä ja sen jäsenistä.
    Hienoa, että sanoitat näitä toisenlaisia kokemuksia ja vieläpä näin taitavasti, Salla!

    VastaaPoista
  16. HISTORIAA
    Tutustukaa Vl-liikkeen historiaan.
    Se on helppoa nykyään,kun laitta vain hakusanaksi.
    Siellä selviää koko liikkeen ydinasiat ja se miksi autoritäärinen,suljettu(hallinto) liike on niin sisäänpäin kääntynyt.
    Se aivan taatusti kiusaa ja "epäillyttää" myös liikkeessä olevia.
    Mitä tosin hallinto ja saarnamiehet koettavat parhaansa mukaan "lievittää" ja häivyttää näkymättömiin ihmisten mielistä ;)
    Koko liikkeen historia on aika rumaa ja todella valheelle perustuvaa ja sitä peittelyä ja asioiden "hämärtämistä" jatketaan edelleen.
    Vai väittääkö joku muuta ?

    VastaaPoista
  17. Ulkopuolisen silmin vaikuttaa, että lestadiolaisnaiset kantavat burkaa päällään vaikkei sitä 'alastoman keisarin' vaatteiden kaltaisen tarun mukaisesti nähdäkkään omassa elämässä, ja voimakkaasti kielletään sen olemassaolo. Siksipä pidänkin, että uskovaiset naiset yleensä itse polkevat naisten oikeuksia, vaikka muka ovat vahvoja taustapiruja vaikkapa nyt tässä kyseisessä lestadiolaisliikkeessä.
    Olisiko sitten niin, että lauman tuoma näennäenen ja aitokin suoja antaa helpon elämän toivossa turvan tunteen jolloin voi vaikka antaa ohjat laumanjohtajien ja vaikuttajien vietäviksi silläkin uhalla, että menettää osan minuudestaan.

    VastaaPoista
  18. Vastaus HISTORIA:lle.
    Kuten Suviseuroissa puhuttiin, niin usko ei muutu koska se perustuu Raamattuun ja sekään ei muutu, vaikka joskus niin toivottaisiinkin.

    Koska oleellinen asia uskossa on että uskovaisia pilkataan, on luonnollista että he ovat varovaisia kontaktien suhteen. Raamatun mukaan yksi uskon tunnusmerkeistä on se, että sen omistajat ovat pilkattuja ja arkoja asiain suhteen. Kun Jeesus aikoinaan laski pyhän hengen opetuslapsilleen ja käski heitä viemään sanomaa kaikkeen maailmaan, eivät he lähteneet. Vuosien päästä Jerusalem tuli tuhota jotta heidän oli pakko lähteä liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan onkin mielenkiintoinen tulkinta siitä, mikä uskossa on olennaista. Olet kyllä väärässä tuossa, että vl-usko ei olisi muuttunut. Se on muuttunut jo sen jälkeen, kun itse olen irtautunut liikkeestä. Muun väittäminen on täyttä itsepetosta.

      Poista
  19. Tottakai muuttuuu!! Sen tietää jokainen sohvasosiologikin!! Ja olen itse VL. On itsepetosta väittää, että olisimme yhtenäinen ryhmä, ei se ole edes psykologisesti mahdollista, koska jokainen olento kokee todellisuuden vain niin kuin itse kokee. Kanssapuheissa moniarvoisuus näkyy, mutta seurapuheissa se systemaattisesti teilataan. Mutta mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos, ja SE on minusta turvallista.

    VastaaPoista
  20. Ja tuohon uskon arkuuteen, siihenkin meidät sosiaalistetaan, opetetaan seurapuheissa sivulauseiden kautta. Toisin kuin vapaissa suunnissa korostetaan uskosta kertomista hengenhedelmänä, meillä on päinvastoin VL-opetuksessa arkuus on hengenhedelmä.
    .

    VastaaPoista