Uutta lunta

On tässä äitiyslomassa hyviäkin puolia. Esimerkiksi se, että voi aamulla lähteä pienen nöpönenän kanssa ulos maistelemaan lunta ja keinumaan. Neitihän ei lunta ole koskaan nähnyt varsinaisesti. Pihan muissa lapsissa, ulkona olemisessa ja lumessa riitti niin ihmettelemistä, että hän vain istui ja ihmetteli. Ulkoiluhetken jälkeen uni maittoi toista tuntia.

Töistä poissaolo alkaa selvästi lähestyä loppuaan. Alan tajuta, että nyt pitää sitten nauttia tästä, koska kohta on toisin. Työ ja äitiys ovat aika rankka rasti, ja voin varmasti olla vielä monta kertaa tyytyväinen siihen, että mieheni on opettaja. Opettajan työpäivät eivät aina jatku niin pitkään kuin minulla. Päivähoitohakemus on laitettu menemään, mutta kyllähän se kirpaisee ajatella pikkuneitiä hoidossa. Frida on reipas, mutta väkisin nousee mieleen, että liekö myös urhea.

Frida on kova tyttö liikkumaan. Äitiys näyttäytyykin kuhmujen puhaltajan ja pahimpien kolhujen estäjän roolina tällä hetkellä. Säikähdän kauheasti aina, kun lapseni kaatuu ja kolhii itseään. Menen aivan pois tolaltani, ja järkytyksestä toipuessa menee paljon pitempään kuin lapsella. Sydän hyppää kurkkuun ja sen rauhoittuminen ottaa oman aikansa. Mökötän hiljaa omissa oloissani ja yritän rauhoittua. "Katso nyt, ei sillä ole mitään hätää", sanoo mieheni. "Mutta entä jos lapselle sattuisi jotain oikeasti pahaa!", äiti minussa huutaa äänettömästi.

Elämme jännittäviä aikoja, moneltakin kannalta. On taloprojektia, mieheni on ehdolla seurakuntavaaleissa ja muitakin asioita on ilmaantunut. Olemme käyneet tutkimassa Joensuun Karhunmäen tontteja. Jospa sieltä löytyisi hyvä kodinpohja, mihin talo rakentaa. Sitä etsitään.

Enten tentten

Talon etsiminen on osoittautunut haastavaksi hommaksi Joensuun seudulla. Jopa niin, että olemme huomanneet, että meidän budjetillamme ei valmista taloa saa ainakaan sellaisena kuin haluaisimme. Muuten sopiviin taloihin pitäisi tehdä heti iso remontti tai sitten sijainti on meidän tulevalle arkipalapelillemme liikaa. Aikamme näytöissä kierrettyämme tuli sitten tarve tutustua vielä rakentamismahdollisuuteen. Lähipiirissä on onneksi hiljattain rakentaneita, ja nyt jonkin aikaa asioita selviteltyämme näyttää siltä, että aloitamme ensi keväänä ikioman "raksaprojektin". Itse ei vasara oikein kädessä pysy, mutta olemme löytäneet hyvän ja ammattitaitoisen yrittäjän toteuttamaan unelmaamme.

Jos haluaa rakentaa talon, pitää olla tontti, mille se tehdään. Tämä perusasia meiltä vielä puuttuu. Vuoden vaihteessa tontteja onneksi jaetaan ja Joensuussakin tuo päivä lähestyy. Olemme kiertäneet katsomassa Joensuun tontteja. Mieheni on töissä Kontiolahdella, joten olemme tutustuneet tarjontaan myös siellä. Tonteista on kova kysyntä täälläpäin, joten olemme nyt miettineet, listanneet plussia ja miinuksia puolin ja toisin Joensuu-Kontiolahti -rajan ja pyöritelleet paperilla ja päässä sitä, millaiseksi arkemme muodostuisi. Molemmilla on hyvät puolensa, mutta myös huonot.

Tunnetusti joensuulaiset nuoret perheet valuvat lähikuntiin, ja sekös joensuulaisia päättäjiä harmittaa. Yleisesti näin on, voittajia tässä pelissä ovat olleet Kontiolahti ja Liperi. Minäkin olen jo kuullut nämä "Sinäkin Brutukseni" -sävyiset kommentit siitä, miten minun ei kertakaikkiaan ole sallittua muuttaa kotikuntaa rakentamisen takia. Itse en kuitenkaan näe mitään syytä velvollisuudesta Joensuuhun majani pystyttää. Näin siitäkin huolimatta, että olisin taas yksi luku tilastossa, joka ei Joensuuta mairittele. Yhteiskunnalliset harrastukseni eivät ole mikään syy valita asuinpaikkaa, joka ei muuten miellytä.

Minun, kuten varmasti useimpien muidenkin, valintaperusteissani painavat rahan lisäksi palvelut, koulut, luonto, harrastusmahdollisuudet ja ennen kaikkea ihmiset, joita alueella asuu. Raha painaa rakentajalla siksi, että jos talon pohjakustannukset ovat toisaalla kovin suuret verrattuna toiseen alueeseen, olen kyllä taipuvainen valitsemaan edullisemman. Tämä nyt vain on niitä perusasioita, jotka on otettava huomioon.

Elämme jännittäviä aikoja siis. Saa nähdä, miten käy ja missä vuoden päästä kohoaa lähes valmis kotimme. :)