Oravanpyörää ja haaveita

Ihana rauhallinen viikonloppu takana. Näitä on viime aikoina onneksi ollut useampia: nautin näistä niin kovasti. Emme tee oikein mitään, tai korkeintaan kivoja kotiasioita. Se on arjen oravanpyörälle hyvää vastinetta. Ja toisaalta, muuta ei oikein jaksakaan. Ennen kuljimme viikonloppuisin ympäri Suomea kylässä, sukulaisissa, reissuissa. Nyt pysymme kotona. Näin on hyvä ainakin toistaiseksi.

Arjen oravanpyörä pyörii pikkulapsiperheessä tasaisen varmasti hoito-työ-kauppa-koti -reittiä. Melkein koko ajan on kiire. Se on yllättävän väsyttävää. En jaksaisi viikonloppuisin mitään ylimääräistä. On tässä varmaan muutakin väsymystä kuin vain fyysistä. Nyt kuitenkin tuntuu, että alan kyetä katsomaan vähän kauemmaskin. Pitkään aikaan en ole jaksanut katsoa pitemmälle, haaveilla mistään.

Tänä viikonloppuna olen haaveillut joulusta. Eka kertaa ikinä aiomme olla joulun omassa kodissa. Eka kertaa ikinä saan oman joulukuusen. Oma jouluateria. Oma joulupukki. Ihanaa! :) Innostuin niin, että aloin suunnitella heti joulua. Mitä söisimme, miten koristelisin kotia. :) Tänä vuonna jouluun ei satu paljon ylimääräisiä vapaapäiviä. Emme käytä niitä vähiä ajamalla edes takaisin Suomea autolla ruuhkassa.

Suunnitteilla on myös miniloma kahdestaan mieheni kanssa. Odotan sitä kovasti. Tykkäämme matkalla nauttia kulinaristisista nautinnoista, selkokielellä sanottuna paikallisesta ruoasta ja juomasta. Toki normaalien turistijuttujen lisäksi. Vaihtelu virkistää, antaa suorastaan voimia jaksaa taas. Ei sitä kovin kauas tarvitse mennä, että irtoaa arjestaan.

Rakastan kynttilöitä

Pimenevissä elokuun illoissa on yksi ilo, josta en luovu: kynttilät. Olen ollut jo vuosia heikkona kynttilöihin. Meillä on kotona varmaan reilut viisikymmentä kynttilänjalkaa. Osa on pitänyt laittaa kaappiin, koska kohtuudessa on niin vaikeaa pysyä. Nyt minulla on myös puutarha, jonne laittaa ulkolyhtyjä. Etupihalle ja takapihalle. Pieniä lyhtyjä ja isoja lyhtyjä. Mustia, valkoisia, värikkäitä. Kaikenlaisia.

En tiedä, miksi kynttilät tuntuvat minusta niin mukavilta. Sytytetyn kynttilän liekki lämmittää, tekee kodikkaan ja rauhallisen olon. En pidä kirkkaista valoista. Istun mieluummin hämärässä. Eräässä opiskelijakämpässä minulla oli käytöstä poistettu takka, jonka laitoin aina täyteen erilaisia kynttilöitä. Ihanaa!

Lapsuudesta minulla on ainakin yksi kaunis kynttilämuisto. Se liittyy joulunaikaan. Meillä oli kilisevä enkelikello. Se sellainen, jossa on pienet valkoiset kynttilät, ja kellot alkavat kilkattaa lämpöliikkeestä. Muistan, että minä ja sisarukseni istuimme ja ihastelimme enkelikelloa tuntikaupalla. Olin ehkä viisi tai kuusi vuotias.

Olen syysihminen. Viltti, päiväunet, lämpimät voileivät, porkkanakakku, omenapaistos, punaviini, auringonkukat, kirpeät aamut, kosteus nurmikolla, pimeät illat, jopa sade. Tykkään niistä. Ja kynttilöitä rakastan. <3

Kynttilötä on vain niin paljon kivempi polttaa syksyllä kuin kesällä. Ja minä kyllä poltan kynttilöitä kaikkina vuodenaikoina.

Maailma muuttuu, Eskoseni

Tänne on tullut syys. Se tuoksuu tuulessa, kukissa ja puissa. Minä aloitin taas työni, tytär hoidon. Nyt häntä itkettää jäädä sinne, mutta jospa jo ensi viikolla helpottaisi. Minäkin pääsen vauhtiin töissäni vähitellen. Kiinnostavia aiheita on taas tiedossa, ja ne innostavat minua.

Olen viime aikoina tavannut kiinnostavia ihmisiä. On ollut ilo tutustua ja löytää uusia näkökulmia. Ystävystyminen on minulle aina ihme. Jos yhteys löytyy, se on todella hieno asia. Olen oppinut arvostamaan ystävyyttä, kuivana kituvaakin, korkealle. Yhteinen aika on todella arvokasta, ja nykyisin sitä on niin vähän. Kaikille ei aina aikaa löydy, vaikka haluaisi. Yhteisen ajan järjestäminen voi vaatia monta yritystä, vaikka ystävä olisi rakas ja tärkeä.

Vastikään olen miettinyt maailman muutosta. Sitä on niin helppo vastustaa. Ei saisi olla erilaisia ihmisiä, uusia ajatuksia, käytäntöjä ja tapoja. Kuitenkin jo Juhani Aho aikanaan kirjoitti siitä, miten maailma muuttuu. Muutosta ei voi pysäyttää. Pidän perinteistä, mutta en halua takertua vanhaan. Paljon on sitä ajatusta, että ripustaudutaan vanhaan eikä haluta edes kuulla uudesta, ei perusteltuna eikä ilman. Ennen oli niin kunnollista.

Joskus on niin vaikeaa ymmärtää toista, että keskustelu käy mahdottomaksi. Ollaan niin eri mieltä, että kun toinen sanoo aita, toinen kuulee seiväs. Tämä ilmiö on minusta huomattavissa todella monessa asiassa. Maahanmuuttoasioissa, kirkon parisuhdelakikeskustelussa ja niin edelleen. Toinen osapuoli on juntti tai kukkahattutäti, tyhmä tai muuten vain sivistymätön. Sorrun tähän itsekin. Helvettiin en sentään ketään julista, kuten jotkut.

Lopulta tärkeintä on rakkaus. Että osaisi sanoa, osaisi ilmaista, välittäisi. Selkeimmillään kaikki muut asiat elämässä painuvat taka-alalle ja vähempiarvoisiksi.

Kodin kasvojenkohotus

Lomareissuilta palattua tuntuu aina ihanalta palata kotiin. Istun ja ihastelen: kyllä meillä on kaunis koti. Nopeasti se sitten siitä arkiintuu ja alkaa tuntua, että moni asia pitäisi olla paremmin. Olen satunnainen sisustaja. Uudessa kodissa on kiva sisustaa, mutta meidän muuttomme sattui niin kiireiseen saumaan, että halusin vain nopeasti saada tavarat jotenkin paikoilleen. Sisustuksesta viis! Nyt lomalla olen sitten vähän koettanut katsoa, että koti näyttäisi kivalta.

Teimme sisarusteni kanssa isälle yllätyksenä remontin 50-vuotislahjaksi. Lapsuudenkoti pesi todella kasvonsa tai ehkä jopa sai kunnon kasvojenkohotuksen. Muovimatto vaihtui laminaattiin, puunväri hävisi valkoisen maalin alle. Tapetti vaihtui ajanmukaiseen. Oli todella mukava tehdä remonttia porukalla. Sisarusten välinen yhteishenki tuntui kasvavan, kun oli yhteinen hanke toteutettavana. Vanhempani eivät ole jaksaneet huolehtia kodin kunnosta, kun työtä on ollut maatilalla niin paljon. Koti on kuitenkin todella tärkeä. Toivon, että tämä remontti piristäisi ja kannustaisi heitä. Yllätys onnistui: isän ilme oli todella hämmästynyt, ellei jopa hämmentynyt. Ei tätä samaksi tunnista, kuului arvio.

Seuraava projekti täällä omassa kodissani olisi wc:n ajanmukaistaminen. Heti ei ole kyllä siihen varaa, mutta suunnittelen jo sitä. Olisin innostunut vaihtamaan lattiamaton laattoihin ja uusimaan kalusteet. En ole itse koskaan laatoittanut. En tiedä, osaisiko sitä.

Liekö syy sisustamisissani, vai missä, mutta kesällä on kyllä rahaa kulunut. Tietysti lomareissuihin menee rahaa, kun matkustaminen on niin kallista. Mutta helposti tarttuu mukaan tuliaisiakin. On ihan kivaa, että loman jälkeen tulee arki ja tavallinen elämä.

Kotimaan matkailua

Heinäkuu tuoksuu kesälle. Tuntuu, että yhdessä yössä luonto kääntyi heinäkuiseksi. Minulla on tänä kesänä kolme viikkoa lomaa. Se on juuri riittävästi irtautua työstä ja hetkeksi nauttia vapaasta, perheen yhdessä olosta ja tehdä niitä asioita, joita ei työaikana ehdi. Olemme nyt sitten matkustelleet kotimaassa, loma on vasta alussa.

Kirjoitan tätä Oulussa. Edellisestä Oulun käynnistä on ehtinyt vierähtää vuosia. Ei tämä silti paljoa ole muuttunut. Matkan todellinen tarkoitus on käynti herättäjäjuhlilla, mutta samalla tulee perhelomailtua. Lapsen kanssa hotellissa oleminen on vähän haastavaa: tulee siivoojille helposti töitä aamupalalla. Pikkuneiti on silti käyttäytynyt todella mallikkaasti. Iloisesti yllätyin, kun hän veteli kahdet päiväunet rattaissa, söi kiltisti ja ei kiukutellut turhia. Yöunikin on maittanut. Ehkä meillä on vain niin kiltti tytär. :)

Herättäjäjuhlat. Minulle hengelliset kesäjuhlat ovat olleet osa elämää aina, ei tosin nämä juhlat. Minulle tämä on toinen kerta herättäjäjuhlilla. Juhlissa on paljon tuttua. Niillä on mukava käydä. Pidän herännäisyydessä siitä, että se ei vaadi minulta mitään. Koen, että saan olla ja tulla omana itsenäni, kysellä ja etsiä, kurkotella Jumalaa kohti eikä kukaan kysele, vaadi, tutki tai kyttää minua. Koen iloa siitä, että voin vapaasti mennä ja osallistua. Herätysliikkeet ovat herkästi niin konservatiivisia, ja aina niissä tuntuu olevan niin paljon muutettavaa. Körttejä kuuntelen lempeästi hymyillen. On mukava kuunnella.

"Lähinnä körttien" liike on kuulemma yksi suurimmista herätysliikkeistä. Näin kuulin tänään juhlissa kentällä. Mekin olemme sitten osa sitä. Emme ole jäseniä, mutta koemme ajattelevamme samoin. Katsellaan, mitä tästä seuraa. Kiva on joka tapauksessa, kun lomailu sujuu näin mukavissa merkeissä. Oulun herättäjäjuhlien tunnus on tänä vuonna Anna toivon kantaa. Tykkään siitä.