Mustat silmänaluset ja sukat

Aurinko nousee ja aurinko laskee, mutta sillä on melko vähän merkitystä elämässäni nyt. Vauvan hoitaminen, sen tiheääkin tiheämmät ruoka-ajat ja säännöllisen epäsäännöllinen rytmi pyörittää päiviäni. Välillä väsyttää imettää koko ajan. Silloin tällöin onnistun nukkumaan päiväunet, ja heti tuntuu helpommalta. Perhekerhoissa käymme, matkalla olemme hippasta esikoisen kanssa. Vaikka univaje kirvelee silmiä, lähteminen piristää kuitenkin niin, että olen iloisempi kotimatkalla. Jos onnistun kunnialla syöttämään ja nukuttamaan lapset, tunnen onnistumisen riemua. Kyllä tämä tästä.

Kovinta on minusta esikoisen peittelemätön kiukku, suru ja kapina uuden tilanteen vuoksi. Hän itkee asiaa minulle, lyö ja kiukkuaa. Myös isälleen, mutta äitiin kiukku todella purkautuu. Surettaa lapsen puolesta. Aina en voi revetä kahteen osaan, vaikka haluaisin. Esikoinen kostaa huomion puutteen piirtämällä seinään, särkemällä peilin ja maalaamalla kynsilakalla kylppärin kaakeleihin. Tuntuu, kuin olisi liikkuvassa junassa ja yrittäisi siitä jutella laiturilla oleville.

Oma haasteensa on minun jaksamiseni. En ole hyvä jaksamaan. Yritän muistaa olla syyllistymättä, kun otan pienen oman aikani vaikka käymällä ruokakaupassa. Vauva on pieni mammanpoika, hänellä on siihen hyvä syy ja oikeus, ja itkee äidin perään, kun olen poissa. "Laita korvatulpat", sanon miehelleni. Kyllä on vaan tärkeää, että saan joskus edes vähän tuulettua. Ja vauvankin lyhyillä poissaolojaksoilla totuteltava harvakseltaan.

Kun vauva sitten parina viime päivänä on nukkunut pitempiä pätkiä, ihmettelen. Eikö se nyt herää jo syömään? Mutta sen verran olen viime kerrasta oppinut, että päiväunet on tärkeämpää kuin siivoaminen. Ja sitä ohjetta olen koko ajan noudattanut.

Kodin kasvojenkohotus

Lomareissuilta palattua tuntuu aina ihanalta palata kotiin. Istun ja ihastelen: kyllä meillä on kaunis koti. Nopeasti se sitten siitä arkiintuu ja alkaa tuntua, että moni asia pitäisi olla paremmin. Olen satunnainen sisustaja. Uudessa kodissa on kiva sisustaa, mutta meidän muuttomme sattui niin kiireiseen saumaan, että halusin vain nopeasti saada tavarat jotenkin paikoilleen. Sisustuksesta viis! Nyt lomalla olen sitten vähän koettanut katsoa, että koti näyttäisi kivalta.

Teimme sisarusteni kanssa isälle yllätyksenä remontin 50-vuotislahjaksi. Lapsuudenkoti pesi todella kasvonsa tai ehkä jopa sai kunnon kasvojenkohotuksen. Muovimatto vaihtui laminaattiin, puunväri hävisi valkoisen maalin alle. Tapetti vaihtui ajanmukaiseen. Oli todella mukava tehdä remonttia porukalla. Sisarusten välinen yhteishenki tuntui kasvavan, kun oli yhteinen hanke toteutettavana. Vanhempani eivät ole jaksaneet huolehtia kodin kunnosta, kun työtä on ollut maatilalla niin paljon. Koti on kuitenkin todella tärkeä. Toivon, että tämä remontti piristäisi ja kannustaisi heitä. Yllätys onnistui: isän ilme oli todella hämmästynyt, ellei jopa hämmentynyt. Ei tätä samaksi tunnista, kuului arvio.

Seuraava projekti täällä omassa kodissani olisi wc:n ajanmukaistaminen. Heti ei ole kyllä siihen varaa, mutta suunnittelen jo sitä. Olisin innostunut vaihtamaan lattiamaton laattoihin ja uusimaan kalusteet. En ole itse koskaan laatoittanut. En tiedä, osaisiko sitä.

Liekö syy sisustamisissani, vai missä, mutta kesällä on kyllä rahaa kulunut. Tietysti lomareissuihin menee rahaa, kun matkustaminen on niin kallista. Mutta helposti tarttuu mukaan tuliaisiakin. On ihan kivaa, että loman jälkeen tulee arki ja tavallinen elämä.