Viihdyttävää jalkapalloa

Sen jälkeen kun elämääni tuli elämäni mies kotiini tuli pysyvästi myös uusi asia: urheilu. Tuo minulle täysin uusi ja outo kuin vieras planeetta, jonka olin sanomalehdessä hypännyt yli ja sivuuttanut minua kiinnostamattomana valtaa nyt olohuoneen useiksi viikoiksi vuodessa. Olen sopeutunut. Hiihtoa ja jääkiekkoa seurasin joskus kouluaikana, mutta se jäi, kun lähdin opiskelemaan.

Niinä vuosina, joina tv ei kuulunut kotini huonekaluihin, en urheilua seurannut yhtään. Eikä kiinnostanut. Seurusteluvaiheessa taisin sitten alkaa pitkän tauon jälkeen vähän katsoa. Pitihän sitä, seurana. :)

On joitakin lajeja, jotka ovat alkaneet minua näiden muutosten jälkeen jopa ihan kiinnostaa. Jelena Isimbajevan draama seiväskisoissa jäi mieleen. Toinen on tämä nyt jo viikkoja jatkunut jalkapallo. Jalkapallo on sopivan verkkaisesti etenevä laji, jossa draama on enimmäkseen herrasmiesmäistä. Jalkapallomatsin lomassa voi jutella ja tehdä välillä jotain muutakin. Mikään urheilu ei kiinnosta minua siksi, että komeuksia tiirailisin, mutta jos on pakko valita, niin kyllä minusta jalkapalloilijat on kiinnostavampia kuin jääkiekkoilijat. Muutenkaan en jääkiekolle lämpeä: sen aggressiivinen pullistelu ei iske. Silloin teen jotain muuta.

Kun muutamia viikkoja on katseltu jalkapalloa, mieheni on sitä mieltä, että tätähän me jatkossa katsellaankin yhdessä. Njaa, voi olla, tai sitten ei. Hän joka tapauksessa katsoo, mitä tahtoo, ja minä mitä tahdon. Olen silti sitä mieltä, että on hyvä, että olemme erilaisia. Siinä voi saada vaikka vaikutteita, jotka ovat ihan hyväksi. :)