Kesälomahiukset

Elämä yllättää. Yhtäkkiä minulla onkin työpaikka syksyksi. :) Opiskelut siirtyvät odottamaan aikaa otollisempaa. Tuskin ne kokonaan peruuntuvat, mutta onhan sekin tietysti mahdollista. Olen hyvin iloinen tästä muutoksesta. Tuntuu, että tämä oli oikein, näin asioiden piti mennäkin. Kiitos elämä! Paljon on opittavaa, uutta, mutta olen intoa täynnä oppimaan.

Vietämme kesälomaa. Aika pitkälti se tapahtuu lasten ehdoilla. Retkeilemme lintutornille, kuljemme metsäpolkuja, käymme tivolissa ja uimahallissa... Serkkujen luona käymme myös. Se on lapsille tosi tärkeää. Lomareissut ovat vähissä ja kovin tavanomaisia, mutta ei se mitään. Ehkä sitten, kun he ovat vähän isompia. Kesälomaan kuuluu myös tavallinen ja tylsä, lepo. Tytär leikkii omilla leluillaan hienoja leikkejä. Ehdimme pelata palapelejä ja lautapelejä. Sadepäivänä lapsi hyppii sohvassa. Mikäpä siinä hyppiessä. :D

Olen antanut hiusteni kasvaa. Oma väri pilkistää jo pitkästi esiin. Mietin, että jos antaisi sen tulla takaisin. Kaikenlaiset lookit on jo kokeiltu, ei oikein huvita enää. Olen myös palaamassa pitkiin hiuksiin. Tuntuu, että olen monella tavalla taas entiseni, nuori ja voimakas minä. Tunnun itseltäni. Mietin vauvaa päiväunille työnnellessä, että eipä ole aikoihin tuntunut näin hyvältä. Seitsemän vuoden itseni etsintä taitaa olla ohi. Tämä tie piti kulkea, ja hyvä, että suunta on selvinnyt.

Valoja ja varjoja on elämä. Molempiin pitää suhtautua oikein. Jos kokeilisi kontrolloida yhä vähemmän ja heittäytyisi elämään. Antaisi vain mennä, luottaen että se kyllä kantaa. Tyyntyisi ajattelemaan, että niin on hyvä kuin käy. Hetkittäin saan sen kellumisen tunteen. Kuin kesäisessä hellesäässä olisi uimassa.