Tuleva itsenäisyyspäivän viikonloppu on oikea juhlien tiivistymä. Jos tässä nyt on jo eletty pikkujoulusesonkia, niin edessä on vielä parit juhlat. Tykkään juhlista. Tänä vuonna pikkujouluja ei tosin ole ollut kuin yhdet, ja ihan hyvä niin. Työpaikan yhteisiä pikkujouluja olin itse järjestämässä, ja kokemus oli kiva. Mutta muuten juhlia on useita edessä.
Se vain, että tässä siunatussa tilassa ei tuo pikkujouluilu oikeastaan ole ihan sama juttu, vaikka olenkin sitä mieltä, että hauskaa voi olla ilman promillejakin. Tähän pimeään vuoden aikaan pikkujoulut kuitenkin sopivat. Ei käynyt mielessäkään, että olisin jättänyt menemättä raskauden takia, vaikka pitkää tipatonta vietänkin. Minussa on sen verran aitoa todellista juhlijaa, että tykkään yleensä tanssia, laulaa ja rupatella juhlissa. Mitä rennommin, sen parempi. Tosin tanssitaitoni on hiukan kyseenalainen: valssikin sujuu parhaiten, jos laitan silmät kiinni ja annan mieheni viedä.
Juhliin on kiva pynttäytyä. Jopa nytkin se on minusta kivaa. Pukuvaihtoehdot tosin ovat ehkä hiukan suppeat. Onneksi löysin tosi kivasta joensuulaisesta putiikista hiukan uusia koruja ja turkoosin huivin. Niistähän peruspikkumusta mekkoni saa vähän lisää väriä ja vauhtia. Nykyisin tulee kierreltyä kaupungilla aika harvoin, ja oli ihan sattumaa, että eksyin tuon uudehkon kaupan ovelle. Ilahduttaahan se, pieni shoppailu työpäivän jälkeen.
Aiemmin olin huomattavasti kovempi tuossa naisten maratonlajissa, shoppailussa, mutta sittemmin kiire ja pyöristyvä keskivartalo ovat rajoittaneet intoa. Pahimmista teinivuosien kenkä- ja purkkiviidakoista selvittyäni olen myös suosinut aika paljon niukempaa ja klassisempaa linjaa. Pieni turhamaisuus on silti minusta paikallaan eikä se ole mitään toisia varten laittautumista. Itselläni ainakin meikkaaminen ja tälläytyminen ovat kokonaan vain minua varten. Mikäpä sen mukavampaa kuin olla nainen, joka saa olla turhamainen ihan luvalla!
Huomenna perjantaina juhlitaan satavuotiasta pohjoiskarjalaista keskustaa. Menemme juhlaan yhdessä mieheni kanssa ja on kiva mennä. Siellä näkee paljon tuttuja ja ruoka on erinomainen. Seuraavat juhlallisuudet ovat Pohjois-Karjalan keskustanuorten itsenäisyyspäivänä pidettävät linnanjuhlat. Kutsun mukaisesti on tarkoitus sinnekin pukeutua juhlavasti, ja paikalle tulee vieraita keskustanuorista naapuripiireistä. Tervehdyspuhe pitäisi minun pitää. Joulun jälkeen vietämme vielä perhepiirissä siskoni häitä ja mieheni isoäidin syntymäpäiviä. Tietääkseni Pohjois-Karjalan maakuntaliitto järjestää myös jonkinlaisen vastaanoton vuodenvaihteen 2010 lähellä.
Juhlia siis riittää! Voi olla, että ei enää huvita niin paljoa pukeutua juhlaan, kun tästä sesongista on selvitty. Ja onhan se niinkin, että jossakin vaiheessa raskaus alkaa oikeasti haitata juhlimista. Mutta toistaiseksi ei ole sitä huolta. Siispä juhlimaan. Hyvää itsenäisyyspäivää ja hauskoja muita juhlia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti