Kirppistelyä

Monen vuoden aikomisen jälkeen olen vihdoin saanut aikaiseksi alkaa viedä tavaraa kirppikselle myytäväksi. Äitiyslomalla on aikaa ja nyt tuntuu löytyvän siihen myös intoa ja tarmoa. Moni pieneksi jäänyt ihana tyttären vaate on löytänyt uuden omistajan kirppiksen kautta. Pojan vauvavaatteetkin ajattelin jo laittaa kiertoon. Ei niitä ole mitään järkeä säilöä laatikoissa kotinsa nurkassa. Lasten vaatteiden kiinnostavuus ei odottamalla kasva, päinvastoin pienenee. Siispä säästin vain muutamia myöhemmin haikeiltaviksi.

Kirjat tuntuvat kiinnostavan kirppispaikalla aika hyvin. Olemme laittaneet vanhoja kirjoja, levyjä ja elokuvia myyntiin niitäkin. Arvelisin, että miehet ostavat niitä herkemmin tai sitten naiset ostavat miehilleen kirjoja. Tämän voisi päätellä siitä, että pokkareita harrastavan mieheni kirjat ovat käyneet hyvin kaupaksi. Kirjahyllymme räjähtää, ellei sitä hieman harvenneta. Onneksi onkin löytynyt sellaisia kirjoja, joista olemme olleet valmiit luopumaan.

Omien vaatteiden myymiseen liittyy tiettyä haikeutta. Oi, tällainen ihanuus minulla oli joskus. Muistan mitä koin se takki päällä, se laukku olalla. Silloin olin siinä koossa, nyt alkaa olla utopiaa kuvitella, että pääsisin samaan uudelleen. Jonkun oikein klassisen mallisen vaatteen voin säästääkin tuleville polville, mutta enimmäkseen se ei kannata sekään. Kun ei ole vuosikausiin enää mahtunut johonkin kolttuun niin kiertoon vaan.

Aika vapauttavaa huomata, että tavarasta tosiaan pääsee eroon. Siitä tulee hyvä mieli, että sain aikaiseksi, ja viitsin tehdä tämän. Kasailen tavaraa nyt jo toiselle kirppiskerralleni lyhyen ajan sisällä. Ensimmäinen kerta onnistui niin hyvin, että haluan kokeilla taas. Myymättä jääneet pitäisi viedä suoraan hyväntekeväisyyteen lahjoitettaviksi. En tosin ole ihan siihen kyennyt. Otan sitten taas ensi kuussa uuden kirppispaikan ja kokeilen onneani sillä kertaa. :)