Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kokonainen kuva


Facebookissa kiersi hauska ketjukirje meillekin, jotka emme yleensä ketjukirjeille lämpiä. Sai kertoa itsestään muutamia totuuksia, asioita, joita muut eivät ehkä tiedä. Omien salaisuuksiensa raottaminen ja toisten salaisuuksien lukeminen osoittautui yllättävän hauskaksi ja kiinnostavaksi jutuksi. Olen lukenut viime päivinä useita hersyviä, naurattavia, itkettäviä ja koskettavia asioita ystävistäni ja kavereistani. Oikeasti opin jotain uutta ihmisistä, joiden kanssa juttelen jatkuvasti. Ei sitä kaikkea tiedä, edes perheenjäsenistään, vaikka luulisi tietävänsä. Mahtava kiertokirje siis.

Ihmisestä voi tulla ensivaikutelman tai pinnallisen tuntemisen kautta hyvin väärä käsitys, syystä tai toisesta. Kokonaisena ihmisenä tunteminen tarkoittaa myös arempien asioiden tietämistä ja heikkouksien tuntemista. Näitä ei useinkaan toisesta tiedä. Jos ei välitä tietääkään, sitten jää näkemättä asian toinen puoli. Jää ehkä tuntematta hieno ihminen, jolta voisi oppia paljon.

Minulla on taipumusta piilottaa herkkyyttäni. Monilla on minusta käsitys, että olen kova ja vahva ihminen, näin he ovat minulle kertoneet. On varmaan totta, että minussa on vahvuuttakin paljon, mutta myös herkkyyttä ja tunteellisuutta, jota näitä puolia minusta huonosti tunteva ei tunnista edes minuun kuuluvaksi. Olen opetellut näyttämään herkkyyttäni ja vapautumaan siitä ajatuksesta, että se on heikkoutta.

On vain oivallettava, että herkkyys on vahvuutta. Ei siinä ole mitään pahaa, että itkin, kun luin opiskeluaikoina gradua varten kirkonkirjoja ja niistä ihmisten perheiden tarinoita synnyin ja kuolin aikojen pohjalta. Tai liikutuin lasteni ultrakuvaa katsoessa, kunnolla nauraessa kyyneleet tulevat silmiin ja niin edelleen. Tai että minulla on tarve puolustaa perhettäni, lapsiani ja miestäni leijonan raivolla, jos koen heitä uhattavan tai väärin perustein arvosteltavan. Herkkyys on minulle myös luovuus, ja jos yritän painaa herkkyyttäni piiloon ja pois, poissa pysyy myös luovuuteni. Minusta tuntuu, että on jo aika vapauttaa se.

Vaatii rohkeutta olla kokonainen ihminen. Minä ajattelin uskaltaa kokeilla vihdoin antaa herkkyyteni näkyä. Se ei kaikkia varmaan miellytä, mutta kaikkia ei voi miellyttää. Miellyttämisen sen itsensä vuoksi olen ajatellut lopettaa kokonaan.

12 kommenttia:

  1. Mielestäni vahvuus ja herkkyys eivät ole toistensa vastakohtia. Siis herkkyys sinänsä ei ole sama asia kuin heikkous. Mutta herkkyys ilman vahvuutta on loukatuksi tai vahingoitetuksi tulemiselle altistava ominaisuus.

    Samalla kun herkkyys on monen lahjakkuuden edellytys, on se myös väkivallalle altistava ominaisuus. Tämä johtuu siitä, että silloin, kun toisen ihmisen käyttäytymiseen halutaan vaikuttaa vallankäytön avulla, on vaikuttamisen kohteen herkkyydestä vallankäyttäjälle etua. Kaiken vallankäytön viimekätisenä takeena on väkivalta ja väkivallan avulla voidaan valtaresurssien rajoitteet sivuuttaa. Tasaveroisien vahvuuksien tapauksessa väkivalta (niin henkinen kuin fyysinenkin) tehoaa herkkään vastaanottajaan parkkiintunutta vertailukohdettaan paremmin.

    Siksi me ensimmäisenä pyrimme kätkemään herkkyytemme, kun emme tunne itseämme riittävän vahvoiksi; siis tarpeeksi vahvoiksi osoittaa vastavaikuttamisen kykyä vallankäytön keinoin vaikuttamaan pyrkivää lajitoveriamme kohtaan. MS

    VastaaPoista
  2. Totta, MS. Sanat on joskus vaikeaa valita kuvaamaan asioita oikein, tarkasti. Herkänkin ihmisen pitäisi osata puolustaa itseään. Se taas on oma lukunsa se.

    VastaaPoista
  3. "Tai että minulla on tarve puolustaa perhettäni, lapsiani ja miestäni leijonan raivolla, jos koen heitä uhattavan tai väärin perustein arvosteltavan." Terveessä puolustautumisessa ei ole mitään muuta kuin kannatattavaa. Sitä en tosin ymmärrä miksi siihen tarvittaisiin leijonan raivoa. Tai jos puolustaa aina kun kokee jotakuta läheistä uhattavan tai väärin perustein arvosteltavan, niin tulee varmasi aiheuttaneeksi toisille aiheettomia henkisiä haavoja.

    VastaaPoista
  4. Tulee niin jänniä kommentteja, että pitää ihan lukea uudelleen, mitä olenkaan kirjoittanut. :) Kun on ihmisenä kasvanut miellyttämään ja välttämään konflikteja, ja sitten opettelee siitä ulos, kuten minä, väistämättä käy niin, että joku järkyttyy, että mites tää nyt tälleen. Erityisesti ne, jotka ovat tuota puolustautumiskyvyttömyyttä voineet hyödyntää. Sille ei voi mitään.

    VastaaPoista
  5. "Kun on ihmisenä kasvanut miellyttämään ja välttämään konflikteja, ja sitten opettelee siitä ulos, kuten minä, väistämättä käy niin, että joku järkyttyy, että mites tää nyt tälleen." Minä olen joskus ollut tuolla järkytyspuolella. Järkytykseen oli syynä se että olin tietämättäni aiheuttanut toiselle pahaa mieltä. Tämä toinen henkilö oli silti pyrkinyt välttämään konfliktia kunnes jossain vaiheessa sain kunnon ryöpyn niskaani. Järkytyksen aiheena oli siis se että voiko joku kokea toimintani sellaisena. Surua aiheutti myös se että mikäli toinen olisi sanonut aiemmin että joku asia toiminnassani painaa häntä, niin olisin todennäköisesti ymmärtänyt sen ja kyennyt myös osoittamaan myötätuntoa.

    "Erityisesti ne, jotka ovat tuota puolustautumiskyvyttömyyttä voineet hyödyntää." Tässä olisin hieman eri mieltä. Niille jotka ovat tarkituksella käyttäneet toisen puolustuskyvyttömyyttä hyväkseen, niin tilanne aiheuttaisi harmia. Jos he ovat toimineet tarkoituksellisesti väärin, niin siinä tilanteessa toisen puolustautuminen ei voi olla järkytys.

    VastaaPoista
  6. Tarkoitan sitä, että olemme tottuneet, että ihmiset ovat tietynlaisia. Ajattelemme, että tuo ei vastaan sano, vaikka menisin hänen yksityisimmälle alueelleen. Minähän tarkoitan vain hyvää. Kun sitten yhtäkkiä oppii sanomaan, järkytymme. Puolustuskyvyttömän hyväksikäyttäminen on helpompaa, noin ääriesimerkkinä. Joku lainaa aina rahaa ja jos lainaaja ei maksa takaisin, ei sano mitään. Sitten, kun oppii sanomaan, että ei, en lainaa, lainailija saattaa suuttua. Mutta sille ei voi mitään, niin kuuluu ollakin.

    VastaaPoista
  7. "Mutta sille ei voi mitään, niin kuuluu ollakin." Tätä en ymmärrä, miksi niin kuuluisi olla? Tämä ei tietysti liity mitenkään sinuun, mutta olen joutunut miettimään tällaista ajatusrakennelmaa jossakin muussa tilanteessa.

    VastaaPoista
  8. Minusta kyse on siitä, että ihmiset ovat erilaisia, tuntevat, ajattelevat, reagoivat eri tavoin ja haluavat eri asioita. Täyttä yksimielisyyttä tai harmoniaa ei ole mahdollista saavuttaa. Emme voi miellyttää kaikkia koskaan. Se on vain hyväksyttävä eikä se ole vaarallista, jos joku suuttuu.

    VastaaPoista
  9. Niin, me ehkä puhumme hieman eri asiasta tai ainakin näkökulmasta. Minä olen törmännyt "Ei kaikkia voi miellyttää" -kommenttiin vain sellaisissa tilanteissa missä joku on halunnut oikeuttaa asiatonta toimintaa toista kohtaan. Näkemykseni mukaan asiallisuudessa ja miellyttämisen yrityksessä on suuri ero.

    VastaaPoista
  10. Jos nyt ei puhuta lakiin kirjatuista asioista, asiaton ja asiallinenkin ovat hyvin suhteellisia asioita. Mikä on toiselle asiatonta, on toiselle normaalia. Jonkun mielestä on asiatonta esimerkiksi sanoa oma mielipide, toisen elämässä keskustelua.

    VastaaPoista
  11. Eipä minulla ole tuohon sinun kirjoittamaasi muuta kommentoitavaa, kuin että niin asia (valitettavasti) on.

    Tässä taidetaan tulla sukupuolien erilaisuuteen. Ilmeisesti sinulla oli vain tarve kirjoittaa ja jakaa blogitekstisi ilman sen kummempia tarkoituksia. Siinä tilanteessa olisi ollut viisautta olla vain hiljaa. Näin miehen näkökulmasta näytti kuitenkin siltä että siinä oli joku ongelma, kun kirjoitit siitä.

    VastaaPoista
  12. En todellakaan tiedä, kuka olet, ja toivon, ettet hae kirjoituksistani tarkoituksia tai tarpeita, joita siellä ei ole.

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista