Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

tiistai 2. marraskuuta 2010

Mainoksia ja hakemuksia

Lokakuu kääntyi marraskuuksi, joka on myös äitiyslomani viimeinen virallinen täysi kuukausi. Kyllä on aika rientänyt! Fridan kanssa kotona päivät menevät nopeasti, ja asioita yrittää saada aikaiseksi vaihtelevin tuloksin. Viime viikolla olimme flunssassa ekaa kertaa, ja se oli kyllä kurjaa. Tänään kävimme neuvolassa, ja lastenlääkäri totesi Fridan kasvavan pitkänä tyttönä ja liikkuvan ikäistään enemmän. Tämän tosin olin tiennyt jo muutenkin. Muskari on tuonut viikkoihini iloa: on ihanaa huomata, että tytär nauttii musiikista, haluaa kuunnella sitä kotonakin (erityisesti jousisoittimet kiinnostavat), on oppinut soittamaan kapuloilla ja triangelilla. Äidin sydän siinä aina vähän läikehtii näitä havainnoidessa.

Myös muskarin sosiaalinen merkitys on tullut esiin. Ihanaa nähdä oma lapsi touhuilemassa muiden kanssa. Ja kiva, että voi joskus jakaa ajatuksiaan muidenkin kanssa. Ei minulla täällä Joensuussa ole kovin paljoa samassa elämäntilanteessa olevia äiti-kavereita. Kaikki ovat kaukana. Joillekin vauvakuumeileville suosittelinkin huumorilla, että järjestäkää vain niin, että äitiysloma tulee yhtäaikaa kaverin kanssa niin on paljon kivempaa äitiyslomailla.

Näihin viime päiviin on sisältynyt mieheni seurakuntavaalikampanjan tekoa. Mieheni Juuso Ylönen on ehdolla Pielisensuun seurakunnassa kirkollisiin luottamustehtäviin. Olen itse ollut niissä mukana viime vuosina, ja en ole nyt ehdolla. Kampanjaa on ollut ilo tehdä miehelleni. Tietysti toivon, että mieheni menestyisi vaaleissa hyvin ja tulisi valituksi. Mainoksia pitääkin siis jakaa tyttären päiväuniaikaan vaunukävelyllä. Sehän on selvää, että Frida äänestäisi isiä, jos voisi. Sen verran isän tyttö hän todellakin on.

Olemme myös jättäneet ensimmäisen tonttihakemuksemme. Sanon ensimmäisen siksi, että tiedän tontin saamisen olevan tuuripeliä ja joskus vaikeaakin. Haimme tonttia Joensuun Karhunmäestä. Toivotaan, että tärppää. Jos ei, sitten asiaa pitää vielä miettiä uudelleen. Kovasti toivomme, että pääsisimme keväällä taloa rakentamaan ja ehkä sitten jo seuraavana jouluna 2011 voisimme asua omassa kodissamme.

Olen myös hakenut uutta työtä. Jännittää hirveästi, miten sen kanssa käy. Marraskuussa selviää tämäkin. Muutoksen tuulia odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti