Valintojen hinnasta

Voi olla, että olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten ihmisten valinnoilla on hintansa. Olen miettinyt tätä hintaa taas viime aikoina. Mikä on minkäkin asian hinta omassa elämässäni, tai elämässä muutenkin. Ja mikä on sopiva ja mikä liikaa. (Enkä tarkoita vain rahaa, kun puhun hinnasta. Kalleimmat hinnat ovat aivan muuta kuin euroja.) Kun olen tietoinen valintani seurauksista, hinta tuntuu kohtuulliselta, vaikka kirpaisisikin. Jos en ole lainkaan tietoinen, hinta voisi tuntua väärältä. Voisi tuntua, että minua on huijattu. No, minä onneksi olen ehkä hieman liiankin tietoinen kaikesta.

Yksi asia on kirkastunut minulle selvänä. Se on liian kova hinta ihan mistä tahansa asiasta, että oma ihmisyytensä, luonteensa tai minuutensa olisi suljettava kokonaan tai osittain pois. Ei ole asiaa, joka olisi sen arvoinen, että sen vuoksi olisi hyvä elää vain osittain itsenään. Minä väitän näin. Kenenkään toisen mieliksi ei pitäisi olla vain viisikymmentäprosenttisesti minä. Se on liikaa pyydetty.

Valintojen maailmassa ei kaikkea voi saada. Mikä on kenellekin tärkeintä, tärkeämpää kuin toiset asiat. Asiat myös muuttuvat, me muutumme. Se on luonnollista, normaalia. Minä uskon kehitykseen, oppimiseen. Minusta ihmisen kannattaa ottaa elämänsä oppitunnit tosissaan ja kohdata ne rehellisesti. Todeta, että elämä nyt haluaa opettaa minulle tätä.