Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

torstai 2. toukokuuta 2013

Voiko tytön kanssa mennä naimisiin?


Iltaruoalla tytär istuu omassa tuolissaan ja pistelee makaroonilaatikkoa naamaan. Pienen mieltä askarruttaa kysymys: "Äiti, voiko tytön kanssa mennä naimisiin? Minä en halua mennä pojan kanssa naimisiin, pojat on inhottavia". Hänelle oli joku lapsi tai aikuinen päiväkodissa sanonut, että ei voisi, mutta hän haluaa tarkistaa asian minulta, äidiltään. "Voiko tytön kanssa mennä naimisiin?", tyttäreni tivaa minulta. Hän luottaa, että äidiltä totuus ja vastaus tulee.

Hieman ensin hämmästyn. Minun kolmevuotiaani kysyy minulta suurta kysymystä, johon minun pitää nyt just heti vastata. Miten kasvatan tytärtäni, minä tiedostava nainen ja äiti? Kyllähän minä tiedän, miten asia on oikeasti tällä hetkellä Suomessa. Naimisiin ei voi mennä, maistraatissa enintään. Mutta periaatteellisesti ajateltuna, voiko tyttö solmia liiton tytön kanssa? Minä en voi vastata, ettei voisi. En vain pysty, koska minä tiedän, että lapsen maailma rakentuu jo nyt, jo kolmevuotiaana kasvetaan ihmisten tasa-arvoon.

"Kyllä voi", minä sanon. "Kyllä voi maistraatissa mennä naimisiin", sanon hyvin tietäen, että se ei ole mikään naimisiin meneminen ja että tytär ei ymmärrä näiden asioiden eroa. Lapselle kysymys ei ole seksuaalisuudesta, vaan kyse on vaihtoehdosta ja hyväksynnästä. Kyse on periaatteesta, arvoista. Minä äitinä kerron hänelle, että mikä elämässä on ylipäätään mahdollista. "Hyvä, sitten minä menen naimisiin tytön kanssa", tytär sanoo silmin nähden tyytyväisenä ja helpottuneena ja jatkaa makaronin lusikoimista.

Illalla mietin, mitä jos tyttäreni oikeasti menee tytön kanssa naimisiin. Ensin karvastelee, minuthan kasvatettiin patavanhoillisesti. Sitten tajuan, että eihän siinä olisi mitään ongelmaa tai kummallista. Ei mitään, mikä olisi normaalille vierasta. Minun tyttäreni voi mennä tytön kanssa naimisiin ja se on just fine. Ihan oikeastikin. Kun tyttäreni on aikuinen, naimisiinmenoiässä, maailma on toisenlainen kuin nyt, minä luotan siihen. Tyttäreni voi olla onnellinen, voi halutessaan saada lapsia, voi kenties sitten saada halutessaan ne kirkkohäätkin. Mitä muuta minä oikeasti haluaisin kuin että lapseni on onnellinen sitten? En mitään muuta.

Minä haluan kasvattaa lapseni tasa-arvoon, kaikilla elämänalueilla. Toivoisin, ettei hänelle joku vastaisi ja sanoisi, että tyttö ei voi mennä naimisiin tytön kanssa.

3 kommenttia:

  1. Hyvä! :) Tuo on yksi iso syy miksi allekirjoitin kansalaisaloitteen. Haluan että omilla lapsillanikin on mahdollisuus mennä naimisiin rakkaimpansa kanssa - olkoon kumppani sitten samaa, vastakkaista tai jotain muuta sukupuolta.

    Itse asiassa monesti, kun joku sanoo "isona tuot sitten poikakaverin" tai rakastut poikaan" tai jotain vastaavaa niin lisään kyllä kommentin "tai tyttöystävän". Haluan jo lapsesta asti pitää esillä sitä, että on olemassa toinenkin tapa olla ja elää jos siltä tuntuu ja se on ihan yhtä oikein. <3

    VastaaPoista
  2. Itse tunnen monta aikuista, jotka ovat kolmevuotiaana tienneet rakastavansa samaa sukupuolta tai että ovat syntyneet väärään kroppaan. Joten tyttäresi saattaa hyvinkin tietää itse jo...

    Voimia vanhemmuuteen ja kiperiin kysymyksiin!

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut samaa. Pikkutyttöjen poikainho ei silti ole kovinkaan harvinaista, pikemminkin se on sääntö kuin poikkeus. Tyttärelläni on nyt prinsessavaihe, vaatteiden pitää olla aina kiiltäviä, röyhelöisiä mekkoja tai hameita. Vaikka lapsikin on seksuaalinen olento, en silti vielä mieti tätä asiaa. Jos olisikin niin, että tytär tykkäisi tytöistä, tämä keskustelu varmaan palaisi sitten isompana mieleen. :)

    VastaaPoista