Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Pietarin tuliaisia

Kävimme hiljattain Pietarissa mieheni kanssa muutaman päivän reissulla. Tytär nautti mummulansan palveluista sen aikaa. Irtautuminen arjesta onnistui erinomaisesti ja Pietari hurmasi meidät. Minä olen aivan ihastunut Venäjään. Meillä on viiden miljoonan ihmisen suurkaupunki noin lähellä. Silti tuntuu, että suomalaiset suuntaavat helpommin Keski-Eurooppaan kuin Venäjälle. Kielimuuri ilmeisesti vaikuttaa niin, vaikka kyllä venäläiset nuoret puhuvat jo hyvin englantia.

Pelasimme shakkia, maistelimme venäläistä vodkaa ja shampanjaa (shampanskoje) ja tietysti söimme blinejä ja pelmenejä. Myös seljankaa ja kaviaaria maistoimme. Venäläiset ravintolat ovat tasoltaan paljon suomalaisia parempia. Ruoka on oikein hyvää!

Turismin puolesta emme tällä kertaa käyneet Eremitaasissa. Pietarin reissumme oli numerojärjestyksessä toinen, ja edellisellä kerralla tuli oltua turistina enemmän. Nyt keskityimme enemmän kulinarismiin, mutta tälläkin kertaa kävimme Iisakin kirkon tornissa (upea näkymä yli Pietarin!), kirkossa veren päällä ja Kazanin Jumalan äidin kirkossa. Metro oli oma elämyksensä ja varsinkin ruuhka-aika siellä. Huh huh! Shoppailua ei tullut juuri harrastettua ja se onkin aika tyyristä hommaa. Pietarin hinnat ovat korkeat, ja varsinkin pääkatu Nevskillä. Kannattaa suunnata vähän syrjemmälle.

Matkustimme Pietariin ensin autolla Kouvolaan ja sitten Kouvolasta Allegro-junalla, mikä oli valtavan positiivinen kokemus. Matka oli edullinen, mukava ja nopea. Pari tuntia ja olimme perillä. Rajamuodollisuudet hoituivat liikkuvassa junassa. Yövyimme Vasilin saarella Sokos hotel Vasilievskissä. Hotelli oli nappijuttu: siitä ei ollut mitään huomautettavaa. Sijainti oli hyvä, aamupala runsas ja nautittiin shampanjan kera ja asiakaspalvelu ystävällistä. Huone oli mukava ja nykyaikainen. Suosittelen.

Tuntuu, että menen kielikurssille heti, kun vain ehdin. Mietin, että taidan olla aika kiitollinen matkustaja. Nautin erilaisuudesta eikä se ole minulle ikävä kokemus. Kun nyt mietin, ei tule mieleen yhtään negatiivista matkustuskokemusta. Vai liekö aika jo kullannut muistot! Minnehän sitä seuraavaksi pääsee? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti