Pieniin hetkiin

Meidän perheen työarki on taas alkanut. Samaan saumaan osunut remontti ja muutto sekä pikkuneidin hoidon aloittaminen ovat työllistäneet minua ja miestäni väsymykseen asti. Vasta pikkuhiljaa alamme toipua ja jaksaa elää normaaleja asioita.

Pienelle tyttöselle hoidon aloittaminen on tarkoittanut iltojen rauhoittamista: mitään ylimääräistä ei voi harrastaa tai tehdä, koska hän ei jaksa. Hoito on väsyttävää, ja äitiä on ikävä. Istumme siis tyttäreni kanssa iltaisin ja leikimme yhdessä. Nukkumaan mennään aikaisin ja rauhassa. Olen päättänyt ajatella häntä, ja minimoida omat menoni arki-iltoina. Näin pienen hoitotytön elämä sujuu parhaiten - ja kaikki onkin sujunut hyvin.

Uuden työn aloittaminen on aiheuttanut minussa yllättävän paljon tunteita. Oli helpotus tunnustaa ja tunnistaa, että minua on jännittänyt. Ja että saan minäkin jännittää uudessa työssäni. Talontavoille oppiminen oppiminen ottaa oman aikansa, ja sen ajan antaminen itselleen on oikein. Ei minun tarvitse heti olla valmis, ja erinomainen. Virheitä sattuu jokaiselle. Minä vaadin aina itseltäni paljon, nytkin, ja siksi tätä on ollut vaikeaa sallia itselleen.

Pieni hoitotyttö on tietysti saanut myös kaikki virukset ja pöpöt hoidosta. Pari nuhakuumetta on sairastettu ja kerran pari korvat tarkistettu, kuten asiaan kuuluu. Pahemmilta sairastelukierteiltä olemme silti välttyneet. Olemme sopineet mieheni kanssa, että jaamme lapsen sairastelusta johtuvat poissaolot puoliksi. Molemmista tuntuu silti vaikealta olla pois töistä lapsen sairauden takia. Kun ei ole tottunut itse sairastelemaan paljoa. Tässäkin on pitänyt opetella armollista ajattelua. Onneksi minulla on hyvä esimies, joka on ollut ymmärtäväinen. Jos niin ei olisi, saattaisi paine tässä asiassa olla vielä kovempi. Lohduttaa, kun tiedän, että kaikki pienten lasten vanhemmat ovat samassa liemessä.

Arjen keskellä pieniä piristyksiä täytyy silloin tällöin itselleen järjestää. Satunnaisen iltavuoron tullen olemme Frida-tyttöni kanssa käyneet pulkkakävelyllä uuden kodin lähimaastoissa. Kevätaurinko lämmittää jo mukavasti, ja luonto on upea. Nautin siitä, että meilläpäin ei kuulu liikenteen meteliä. Aiemmin ei näin ihanasti asiat olleet. Vaikka monet asiat ovat nyt elämässä kesken, voin silti sanoa, että tykkään tästä. Se on vain tartuttava hetkiin. Pieniinkin.