Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Urasuunnitelmia


Kolmevuotiaalla ammatinvalinta pyörii leikeissä ja puheissa aika usein. Tyttäreni uusin suunnitelma kuuluu näin: ensin isona tyttönä ballerina ja sitten aikuisena palomies. Hyvä suunnitelma minusta. Matkalla leikkipuistoon ohitimme rakennustyömaan, josta tytär innostui heti. Hänestä tulee isona työmies. "Eiku työmies on poikien ammatti", hän heti perään epäröi. "Eikä oo, ihan hyvin voit", minä, ehta feministi, ilmoitin. "Eipäs, se on poikien ammatti, en mie halluukaan". Ja sen jälkeen hän päätyi ballerinan ja palomiehen ammatteihin. :)

Bussissa matkalla torille muutama kuukausi sitten tytär mietti ammatinvalinta-asioita taas. Kirkkaalla äänellä hän selosti ääneen, että "Opettaja on miesten ammatti, koska isi on opettaja. Minusta tulee isona toimittaja, se on naisten ammatti". Suvussa opettajia piisaa, joten sanoin, että "mutta mummihan on opettaja, kyllä nainenkin voi olla opettaja". Tytär sanavalmiina siihen tokaisi, että "silloin olis kyllä ihan liikaa opettajia". Hänestä ei siis ole opettajaa tulossa, ettei ihan liikaa olisi opettajia. Tyttäreltäni ei ole muuten koskaan tentattu, mikä hänestä tulee isona.

Yksi on ainakin varmaa, ja se on, että tulevaisuuden ammatti vaihtuu. Sellaista se on nykyisin aikuisillakin. Olen kasvanut ajattelemaan, että ammatti, työ ja moni muu asia voi elämässä vaihtua. En osaa ajatella, että nykyinen olisi kiveen hakattua ja muuttumatonta. Se tuntuu melkein tylsältä ajatukselta. Kolmekymmenvuotinen ura samassa yrityksessä ei nykyisin ole kovinkaan useiden ihmisten kohdalla edes mahdollista. Toiset kärsivät siitä ajatuksesta enemmän kuin toiset. Tässä olemme mieheni kanssa tosi erilaisia. Hänelle pitempiaikainen pysyvyys ei ole ongelma, ja hyvä niin.

Minä luen pääsykokeisiin. Saa nähdä tärppääkö tällä yrittämällä, mutta yrityksen puutteesta ei ainakaan jää kiinni. Jos en pääse nyt, ehkäpä haen sitten vuoden päästä uudelleen. Ajatus opiskelijaksi palaamisesta tuntuu mukavalta. Olen varma, että tykkään siitä. Olen tykännyt kyllä paljon nykyisestä työstänikin. Mutta elämä on tällaista, että aika aikaa kutakin. Elämä voi muuttua.


3 kommenttia:

  1. Tuosta uudelleen koulun penkille paluusta pieni kommentti: Mediassa saamme nykyään seurata runsaasti rohkaisevia esimerkkejä aikuisiällä toteutetuista ammatinvaihdoista. Kouluttautumisen kautta siihen on maassamme tarjolla runsaasti mahdollisuuksia. Monien kohdalla vaihdos onnistuukin.

    Mutta mediassa jätetään lähes tyystin kertomasta se, että nämä aikuisiällä suoritetut ammatinvaihdosyritykset melko suurella prosenttiosuudella myös jäävät yrityksiksi.

    Näin kävi minunkin kohdalla, kun yli kolmekymppisenä lähdin uuteen ammattiin kouluttautumaan. Hankin kyllä hienon kuuloisen tutkinnon, mutta tätä tutkintoa vastaava työtäpä sitten ei sitten ole siunaantunut.Jotenkin tuntuu, että se on monille jo syntymälahjana määrätty, mitä hänestä aikuistuttuaan tulee. Sitä kohtaloa vastaan näyttää olevan melko tuloksetonta lähteä kapinoimaan.Yrittää kuitenkin kannattaa.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että uskallat vaihtaa ammattia ja lähtee opiskelemaan! Ite tuskailen ensimmäisen tutkinnon kanssa ja nyt jo tuntuu ett haluaisin kokeilla vaikka mitä muuta, vaikka tässäkin alassa on paljon hyviä puolia :)

    Katja

    VastaaPoista
  3. Opiskelu ei mun tapauksessa automaattisesti tarkoita ammatinvaihtoa, mahdollisesti voi tarkoittaa. En ole huolissani siitä, etten työllistyisi, koska tiedän, että työllistyn. En nyt halua vielä tarkemmin kertoa, koska en ole vielä kouluun päässyt ja niin edelleen. Minä tykkään koulusta, ja yliopistosta. Katsotaan nyt, miten asiat järjestyy.

    VastaaPoista