Ihana elokuu

Olisipa aina tällaista, että työpäivän jälkeen voi hengailla ulkona, tehdä pihatöitä ja leikkiä lapsen kanssa. Lämmintä. Ilma on selvästi jo syksyinen, vaikka nyt tulikin mukava lämpö. Ei tarvitse pukea aamulla villapaitaa, jos ei erityisesti halua. Leivon vadelma-mustikkapiirakkaa. Molemmat marjat lähimetsästä kerättyjä. Ei sitä tiedä, onko huomenna näin mukava ilma piirakan syöntiin. Ripustin myös värikkäät lyhdyt takaisin puuhun. Katselen säätiedotusta, pitäisikö punaviinipullo avata ja nauttia ulkona nyt vai loppuviikosta. Kestääkö tämä lämpö sinne asti?

Rakastan elokuuta. Jostakin syystä, joka voi aivan hyvin olla vain se, että olen syntynyt elokuussa. Elokuu tuntuu ihanalta, ihan parhaalta kuukaudelta. Pimeää, lämmintä, ei kuitenkaan liian kuumaa. Silloin kouluiässä tykkäsin kovasti palata kouluun kesäloman jälkeen. Sai uudet kirjat, repun ja farkut ja pääsi pyöräilemään kouluun. Nytkin vielä tykkään elokuusta, vaikka ehkä hieman eri syistä.

Oikeasti haluaisin olla sellainen huvilanemäntä (koska vaatii se tilaa, enemmän kuin meillä nyt on), joka pitää rapujuhlat, joissa lauletaan juomalauluja (vaikka sitten ruotsiksi, jos joku osaa) ja tanssitaan elävän musiikin tahdissa. Haluaisin tarjota ystäville porkkanakakkua ja nauttia hämärtyvästä illasta viltin alla teekupin kanssa jutellen mukavia. Omenoita puu notkuen. Haluaisin antaa lasten juosta avojaloin iltakosteudessa. Sellaisesta idyllistä minä haaveilen. Kuka tulisi kylään, että saisin edes pienen palan tuota unelmaa?

Elokuussa on minusta sellaista intohimoa ja hulluutta, josta minä pidän. Ehkä se ei minusta usein näy, mutta minussakin on niitä molempia. Jos vain uskallan. Annika Eklund laulaa, että elokuun lämmin tuuli vei järkeni mukanaan. Sellainen on minusta elokuu. Elämän vietäväksi heittäytymiseen kuin luotu.