Vietimme uuden kotimme tupaantuliaisia ja kodinsiunaushetkeä hiljattain. Ihana toukokuinen sää suosi juhlaamme. Saimme pation kunnostettua juhlaa varten ja siinä oli ihana istuskella pimenevässä kevätillassa. Kodinsiunaus oli vaikuttava tilaisuus. Tuttu pappi piti siunauksen, ja siinä pyydetään kodille, siellä asuville ja vieraileville siunausta ja keskinäistä rakkautta. Mieleeni jäivät soimaan "minä siunaan tämän kodin"-lause yhdistettynä ristinmerkkiin. Siinä on vahvaa sanomaa.
Kodinsiunaus ei ole kovin yleinen seremonia kodeissa vielä, ja on alkanut yleistyä vasta viime vuosina. Itä-Suomessa koteja siunataan erityisesti ortodoksisessa kirkossa ja sieltä tapa onkin luultavasti levinnyt luterilaisiin koteihin. Me olimme kuulleet, että pappia voi pyytää siunaamaan kodin ja päätimme jo ennen asunnon ostoa, että tämän haluamme. Kokemus oli minullekin ensimmäinen, ja positiivinen.
Illalla vietimme perinteisempiä tupareita, joihin kuului salaattia, hyvää syömistä ja boolitarjoilu. Kynttilöitä, pelejä ja musiikkia. Jutteluhetkiä. On mukavaa, että saa kotiinsa vieraita ja naurua. Vaikka juhlista on jonkin verran vaivaa, nautin niiden laittamisesta. On ihanaa kutsua kotiinsa vieraita, ja kestitä heitä. Liian vähän tulee kyläiltyä spontaanisti itsekin. Se ilahduttaa ja antaa voimia arkeen. Juhlimme sen verran hillitysti, ettei pikku tyttäremme tarvinnut lähteä kotoa minnekään.
Kuluvana kesänä on tarkoitus grillailla ulkona, nauttia auringosta ja rauhasta ja kutsua vieraita kotiin. Toivonkin, että mukavia kohtaamisia järjestyisi jatkossakin ystävien ja tuttavien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti