Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Laulut palasivat elämään

Lapsena minulla oli tapana laulaa paljon. Lauluja rallateltiin pitkin päivää leikkien ohessa, kuunneltiin kasetilta, laulettiin yksin ja yhdessä. Minulla oli tapana laulella myös omasta päästäni itse keksittyjä lauluja touhuillessani. Kyläkoulussa opettaja oli innostunut lauluista ja laulamista riitti syksystä talveen, joulusta kesään. Lapsena sain usein kuulla, että minulla oli kaunis lauluääni. Sehän vain innosti laulamaan, kovaa ja korkealta. Teininä harrastin kuorolaulua ja olin kuulemma aika hyväkin siinä. Korkea sopraano.

Muutamana viime vuonna en ole pahemmin laulanut. Ei ole laulattanut ja kuoroharrastuksenkin lopetin. Nyt kun sain ihanan tyttäreni Fridan, laulut ovat palanneet elämääni. Totesin lapseni jo synnytyslaitoksella selvästi sopraanoksi, sen verran oli kirkas itkuääni. Ostin myös lapselle levyjä jo ennen syntymää. Vanhanaikaisia lastenlauluja, ei mitään popversioita, koska haluan, että lapseni oppii selvät nuotit ja puhtaat sävelet. Laulamaan nuotilleen, koska en kestä epäpuhtautta laulussa. On meillä myös PMMP:n Puuhevonen, jota voi joskus kuunnella, mutta enimmäkseen suomalaisia kansanlauluja. Mainituista syistä.

Frida tykkää lauluista. Hän aukoo suutaan mukana, kujertaa ja hymyilee ja seuraa äidin ja isän suun liikkeitä laulaessa. Rytmiäkin Frida ymmärtää. Isänsä rummutteli pöytää Fridan ollessa sylissä niin tyttö reagoi heti rummutukseen. Etsi liikettä kroppaansa ja tanssi vauvan tavalla. Olin liikuttunut. Minusta on ihanaa, etä lapseni ymmärtää musiikkia. Ja että hän nyt kuulee samoja lastenlauluja, mitä minä ja mieheni lapsena. Sanat palautuvat mieleen nopeasti. Ne ovat olleet vain uinumassa mielen pohjalla.

Minä aloitin aikoinaan pianotunnit hiukan liian myöhään. Teininä motivaatio harjoitella lopahti, ja muutamassa vuodessa hankittu vähäinen soittotaito hävisi aika nopeasti. Mieheni osaa soittaa paremmin. Hänkin oli lapsena soittotunneilla käynyt pitkin hampain, mutta ei valita nyt. Olen miettinyt, haluaako Frida mennä soittotunneille. Minä en halua pakottaa, mutta voisin kokeilla houkutella ja mainostaa niitä. Jos vaikka innostuisi. Musiikki on niin kiva asia elämässä, että soisin sen tuovan lapselleni iloa myös aikuisena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti