Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

maanantai 13. tammikuuta 2014

Ihanan tylsä elämä


Minulla on taipumus tallettaa ystävieni sanoja mieleeni ja maistella niitä pitkäänkin tapaamisen jälkeen. Joku voi unohtuakin joksikin aikaa ja yhtäkkiä ystävän sanat sitten pulpahtavat pintaan. Näin kävi taas hiljattain. Ystäväni totesi, että hän toivoo mahdollisimman tavallista ja tylsää elämää. Niin tylsää kuin vain voi saada. Se oli hienosti sanottu, ja tänään olen miettinyt noita sanoja.

Että tylsä elämä, sitä kai pidetään jotenkin kamalana asiana, mutta mitä se oikein edes on? Mitä on tylsä elämä? Lapsi marisee säännöllisesti, että on tylsää. :) Tylsä on turvallista, rauhallista, draamatonta, tavallista, kodikasta. Hyvää elämää. Kylläpä ystäväni onkin viisas, kun hoksaa toivoa tylsää elämää. Minäkin toivon! Hyvää elämää, jossa tavalliset asiat toistuvat tasaisena ketjuna.

Eikä se tylsä tarkoita välttämättä sitäkään, että pitäisi paikoillaan pysyä tai yksin olla. Tylsään elämään liittyy ihan tavallisia perhetapahtumia, juhlia, tavallisia matkoja ja tapaamisia, ystäviä, tavallisen hyviä hetkiä. Tylsässä elämässä leivotaan, siivotaan, leikitään, riidellään, sovitaan, ostetaan mitä tarvitaan, myydään pois, matkustetaan, synnytään, kuollaan. Niin kuin siinä hienossa ja ihmeellisessäkin elämässä muuten. Kaikilla meillä on arkemme. Hieno ja ihmeellinenkin muuttuu arkiseksi aikanaan, kun riittävän monesti on toistettu. Asioilla on kääntöpuolensa. Kulisseilla taustansa. Asioilla hintansa. Aina.

Tylsää elämää voi elää onnellisena. Tavallista, keskiluokkaista, arkipäiväistä elämää. Minusta tuntuu, että minun elämästäni on tulossa ihanan tylsä elämä. Enkä minä muuta edes pyydä.

4 kommenttia:

  1. Joillekin tähän tylsän elämän toivomiseen alkaa tulla tarvetta elämän tarjoamien yllätysten tuotteena.

    Herkästi tällaista, tylsyyden epäsovinnaisessa toiveessa elämistä paheksutaan pessimistiseksi elämänasenteeksi. Silloin vain unohdetaan, ettei ihmisestä tule pessimisti tietoisen valinnan tuloksena tai tarpeesta tehdä toisille kiusaa. Lähes kaikki lienevät varhaislapsuudessaan optimisteja. Pessimisti ihmisestä kehittyy siksi, että asiat, jotka tapahtuvat yllättäen, alkavat voittopuolisesti olla ei-toivottuja. Aiempien yllättävien tapahtumien tuottama miinusmerkkinen todennäköisyyssuhde ruokkii tulevaan kohdistuvaa pessimististä elämänasennetta.

    Tylsä, tapahtumaköyhä elämä alkaa jatkuvien ei-toivottujen yllätysten jälkeen tuntua turvallisemmalta vaihtoehdolta. MS

    VastaaPoista
  2. MS,

    Tylsä on niin suhteellinen asia. Samoin kuin toisen romu on toisen aarre, toisen tylsä on toisen jännitysnäytelmä. Tapahtumaköyhä elämä, kirjoitit, mutta kun kaikilla ne samat perusasiat kuitenkin on. Mitä sitten halutaan? Mikä on tylsä?

    VastaaPoista
  3. Minäkin viimeksi eilen illalla sängyssä kyynelsilmässä miehelle kerroin kuinka toivon sitä tylsää elämää: siis sellaista, johon ei kuulu jännitysnäytelmää lasten tai meidän vanhempien terveydestä: Tämä ns. tavallinen sairastaminen tai lasten kanssa sairaalassa/ terveyskeskuksessa/ labrassa asiointi ja toisen pistäminen ja lääkitseminen ja huuto tekee jo niin pahaa, etten minä kyllä enää kestäisi minkäänlaista isompaa jännitysnäytelmää. Se saattaa olla syy siihenkin, että meidän lapsiluku mahdollisesti jää tähän.

    Se tylsä on ihan hyvä ja riittävä! Vaikka en minä pane pahakseni niitä positiivisiakaan yllätyksiä :)

    VastaaPoista