Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

torstai 31. lokakuuta 2013

Kateellinen?


Kysymys tulee täysin yllättäen: "oletko sinä kateellinen minulle, koska...?". Olen niin hämmästynyt siitä, että meinaan purskahtaa nauruun päin naamaa. Hillitsen itseni, eihän sitä nyt sovi päin näköä ystävälle nauraa, ja sanon ihmeissäni, että en tosiaankaan ole. "Lucky you", sanon.

Puhun totta: ei ole tullut edes mieleenkään, että tuosta voisi muka kateellinen edes olla. Ja että minä? En tajua kysyä, miksi hän sitä kysyy. Ajatus tulee mieleen vasta aikojen päästä ja alan ihmetellä. Miksi hän epäilee minua kateelliseksi, kun en ole sitä rahtuakaan? Vielä myöhemmin nousee vielä uusi ajatus: onko hän itse minulle jostakin kateellinen, kun kysyy tuollaista? En ole ajatellut koko kateus-asiaa ystäväni yhteydessä koskaan, nyt pyörittelen sitä hetken. Päätän antaa asian olla, koska on niin joutavaa miettiä, mistä joku olisi minulle kateellinen. Kaikilla asioilla on aina se toinen puoli. Asiat ovat suhteellisia.

Jotkut ovat hirveän kateellisia. Toisten ystäviä, omaisuutta, palkkaa ja ties mitä kadehditaan. Lehdissä julkaistavat verotulot oikein kannustavat kadehtimaan toisia. Moni haluaisi toiselta ison talon, auton, uran, lomamatkan, lapset, lemmikin, komean tai kauniin puolison, hoikan vartalon tai mitä nyt vielä voi keksiä. Minusta raha ei tee onnelliseksi, ei talo eikä auto, ei edes matkakaan. Minua ei toisten rahat eikä omaisuudet ole koskaan oikein kiinnostaneet. Jos olenkin kateellinen, kateus kohdistuu vähän toisenlaisiin asioihin. Joltakin kadehdin rohkeutta, toiselta ehkä varmuutta. Sellaisia asioita minä toivoisin itselleni. Minulla on unelmia, ehkä kykyä toteuttaakin niitä, mutta onko rohkeutta, siitä en ole ihan varma.

Kirjastosta lainasimme lapsille satukirjan, jossa käsitellään kateutta. Lapsilla kateus on luonnollinen, peittelemätön asia. Sitä myös opetellaan hillitsemään. Meillä sisarkateus ilmenee nyt kateutena äidin ajasta. Se näkyy myös kiukkuna, kun joutuu jakamaan. Aikuisilla kateus piiloutuu ovelammin. En oikein ymmärrä aikuisten kateutta. Mistä se oikein kumpuaa? Mitä sille voi sitten tehdä? Mitä siitä pitäisi ajatella?

1 kommentti:

  1. "Älä kadehdi toisen ihmisen iloja, jos et tiedä hänen suruistaan". Tätä olen hokenut itselleni, jos on joskus tullut kateuden tunnetta pintaan.

    VastaaPoista