Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

lauantai 17. elokuuta 2013

Taivaslaulu


Olen saanut lapseni toivottuina ja minun ei ole tarvinnut pelätä raskautta, mutta Pauliina Rauhalan kirjan Taivaslaulu tarinan Viljan tunteet ovat minulle tuttuja. Niin tuttuja kuin olisin ne itse läpi elänyt, tai ainakin melkein. Olen hengittänyt ja imenyt itseeni juuri niitä tunteita koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Olen varastoinut ne itseeni niin, että kun odotan toista lastani, ne tunteet taas nousevat minussa esiin. Kummittelevat. Ne eivät kohdistu lapsiini, vaan enemmän itseeni. Esikoista odottaessa ja äitiyslomalla kuvittelin, etten vain sovellu äidiksi, mutta se oli väärä luulo. Minulla on äitiyteen ja raskauteen liittyvää taakkaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi, enemmän kuin useimmilla muilla.

Itkuhan kirjaa lukiessa tuli. Plussa testissä ei ole iloinen asia kuin harvoille lestadiolaisäideille, se on hitaan kidutuksen jatkumisen merkki. Raskaus on naiselle hyvin fyysinen kokemus, joka ei mene siinä muun elämän sivussa, vaikka kuinka olisi kyseessä viides tai kymmenes lapsi. Ei, vaikka muuta halutaan sanoa, ja näyttää ulospäin. Yleensä nainen ei saa lapsia vaivattomasti kuin sika porsii (vaikka mitäpä minä sian sielunelämästä tiedän) plop plop plop, ei vaikka olisi kuinka kokenut synnyttäjä asialla. Kirjan Vilja juoksee raskaana, koska haluaa vielä hyvästellä oman kehonsa. Entäpä, jos keho on pitänyt hyvästellä 20-30 vuodeksi, sen minkä naisen hedelmällinen ikä kestää? Voi vain toivoa, että keho ei olisi liian kestävä. Että koittaisi kohdunpoisto, tuo suomenkielen kaunein sana, kuten Rauhala kirjoittaa.

Ja ne tunteet, jotka on salattava itseltäänkin, koska loputon raskaana oleminenhan ei saa ahdistaa, se olisi syntiä. Julma tyrannijumala näkee ajatuksetkin. Olen miettinyt ja yrittänyt todella ymmärtää, mitä naiselle tekee tuollainen elämä. Mitä hänen tunteilleen ja ajatuksilleen tapahtuu? Millainen tunneside syntyy lapsiin, noihin ei-toivottuihin, jotka ensin ovat ihania, sitten rasittavia ja aikuiseksi kasvettuaan kysyvät pahoja kysymyksiä, joita ei saa kysyä? Kysymykset vaarantavat kaiken, jopa taivastien, joka synnyttämällä on turvattu. Synnyttämällä taivaaseen, kirjoittaa Rauhala. Monesti olen ajatellut, että ne portaat taivaaseen rakentuvat lapsista. Heiltä ei kysytä, miksi kysyttäisikään? Uusi lapsi rakentaa uuden portaan.

Kumpi on enemmän syntiä: saada määrättömästi lapsia, joista ei kykene huolehtimaan eikä rakastamaan, vai ehkäistä, ja saada vain sen verran, minkä kykenee hoitamaan ja rakastamaan? Onko lapsen laiminlyönti synti ylipäätään? Rauhala kirjoittaa hyytävästi lestadiolaisesta ennaltaolemisen ajatukseen perustuvasta vauvavarasto-opetuksesta. Siitä harvoin olen näin osuvasti nähnyt kirjoitettavan. Vauvavarasto on sekä Lutherin, että Lestadiuksen mukaan mahdoton, sillä sielu ja ruumis luodaan yhtä aikaa, mutta lestadiolaiset yleisesti uskovat olevan olemassa varaston, jossa minunkin lapseni odottavat. Ellen heidän anna maailmaan tulla ehkäisemättä, joudun synnyttämään heitä helvetissä. Montakohan lasta minua vauvavarastossa odottaisi, sitä on mahdotonta sanoa tai tietää.

Rauhalan kirja Taivaslaulu on jotain, mitä mietin varmasti vielä kauan. Toivoin ja sain sen avulla kurkistaa vl-äidin mieleen, mutta lisäsikö se ymmärrystä? En tiedä.

57 kommenttia:

  1. Epilogi avasi koko aihealueen järjettömyyden. Siellä kerrottiin kaivajanaisista. Luin sen avaimena koko kirjan tulkintaan.

    VastaaPoista
  2. Hmm, vaikuttaa lukemisen arvoiselta kirjalta.. :)

    VastaaPoista
  3. Luin eilen. Tuttuakin tutumpaa. Voi näitä naisia ja heidän tuskaansa, voi heidän tuulentyynnyttelijä- ja auringonkannattelijamiehiään. Kannattaa lukea. Ja silti kirjasta jää varmasti asiaa tuntemattomalle olo, että miksi ihmeessä ihmiset kärsivät noin paljon.

    t. Lea K.

    VastaaPoista
  4. Mietin vain, että miten vl-liikkeessä suhtaudutaan lapsettomuuteen? Monelle varmastikin täysin päin vastainen pelko, mutta tilastollisesti erittäin todennäköinen myös. Tai ainakin pari vl-tuttuani joille ei heti häiden jälkeen (18-20v) tullutkaan lasta, olivat todella surullisia ha huolissaan. Onko kuin yleistä että vl-pari jää lapseottomaksi? Onko lapsettomuushoidot siinä tapauksessa vaihtoehto vai mitä? :)

    VastaaPoista
  5. Järkytyin lukiessani blogiasi. Ajatteletko tosiaan, että vain harva vl-äiti on tyytyväinen osaansa suurperheen äitinä? Minä, siskoni, monet ystäväni (= ne henkilöt, joiden kanssa asiasta puhutaan) ajattelemme erilailla. Suurperhe on meille luonnollinen asia.
    Joka kerta raskaustestiä tehdessäni olen toivonut kahta viivaa. Onneksi näitä kertoja on riittänyt. Yhä elän toiveissa vielä lapsista, vaikka biologinen kelloni tikittää jo hurjaa vauhtia. Rauhalan kirjaa en ole lukenut, mutta aion lukea sen. Rauhalan tuntien uskon, että kirjassa on monipuolisempi anti kuin blogisi antaa ymmärättä. Toki Viljan kaltaisia onnettomiakin tarinoita löytyy vl-yhteisöstä. En ole niin mustavalkoinen, että en voisi myöntää sitä.

    VastaaPoista
  6. Onnekseni olen tietoinen siitä, että on olemassa onnellisia suurperheitä, äitejä, isiä ja lapsia niissä. Jopa vl-liikkeeseen kuuluvia. Mutta tiedän myös, että ennen hauta aukeaa kuin näistä asioista toiselle puhutaan. Paras puhua siis vain omasta puolestaan. Ry:n äitien illassa olivat kaikki kertoneet, että positiivinen raskaustesti on järkytys, suru. Sinä anonyymi olet onnekas, jos koet tosiaan noin. Saatat olla vähemmistössä. Sanat eivät pelkästään tee asiasta totuutta. Kokemus voi olla todellisuudessa toinen, vaikka mitä hymy huulilla sanottaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se juuri auttaa, jos ystäviä, joiden kanssa voi arkea ja uupumustakin jakaa. Onnellinen voi olla monesta asiasta, samoin uupua voi monesta asiasta. Kun asiat perustuvat vapaaehtoisuuteen niin kuin omalla kohdallani perustuu, ihminen voi olla tyytyväinen ja onnellinen. Jos näin onnellisesti ei ole, silloin on syytä miettiä, missä vika.
      Ihmettelen tuota ry:n äitien illan kommentteja - en edes jaksa uskoa, että siellä kaikki olisivat avanneet suunsa. Yleensä tilaisuus kuin tilaisuus, vain murto-osa on äänessä. Varmasti näitä synnyttämiseen kyllästyneitä äitejä yhteisössä on, osa on rohkeita sanomaan sen ääneen ja jo asian jakaminen helpottaa heitä. Osaa se piinaa Viljan tavoin ja osa jättää liikkeen juuri ehkäisykillon takia. Meitäkin on niin moneksi. Sen toisen viivan puuttuminen testitikusta on harmittanut minua muutaman kerran, mutta jälestä olen huomannut, että nyt Jumalalla oli tällä kertaa meidän perheelle toisenlainen suunnitelma. Älä pidä silti minua henkipallona-tavallinen työssäkäyvä, usein väsynyt ison perheen äiti olen. Nytkin pitäisi alkaa päivällisen laittoon ;).

      Poista
  7. Elina L., myös minulla on käsitys, että lapsettomuus on hyvin, hyvin raskasta yhteisössä, jossa tervehditään naisia vatsan kautta. Ehkäisykielto on asia, joka satuttaa vl-liikkeessä myös lapsettomia ja niitä, jotka tekevät ehkäisypäätöksen. Lapsetonta paria epäillään hyvin herkästi ehkäisyn käyttäjiksi. Hedelmöityshoidot ymmärtääkseni hyväksytään, mikä on tietysti aika paljon ristiriidassa sen kanssa, että ehkäisy on kiellettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin muutaman vuoden tahattomasti lapseton ennen kuin perheemme alkoi kasvaa. En kokenut asiaa niin, että toiset olisivat luulleet meidän ehkäisevän. (Lähes kaikki ihmisethän haluavat edes yhden tai kaksi lasta.) Erilaiseksi toki koin itseni ja pienen perheemme. Sosiaalinen paine lapsettomuudesta aiheutui.

      Poista
  8. Pari muuta uskovaistuttua (siis ei uskomassa olevaa vaan esim. toiseen liikkeeseen kuuluvia) eivät käsittääkseni hyväksy lapsettomuushoitoja, etenkään jos mennään niin pitkälle että puhutaan alkioiden pakastuksesta. Ja minusta se on ihan loogista. Tai sitten pitää ajatella, että kaikki alkiot on käytettävä eli niille annettava mahdollisuus.

    Mutta varmasti tuo on lapsettomille tosiaan kova paikka vielä tuon ehkäisy-epäilyn takia. Vaikka mielestäni onkin aivan järkyttävää itse lapsettomuuskriisin päälle vielä pelätä/ kärsiä tuollaistesta. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Elina L. Mielestäni lapsettomuushoidot ja toisaalta ehkäisy ovat saman asian kaksi eri puolta. Molempia voi tuomita luomisjärjestykseen kajoamisena, jos haluaa niin asian perustella. Minusta lapsettomuushoidoissa eikä ehkäisyssä kummassakaan ole ongelmaa edes uskonnollisesta näkökulmasta, koska Jumala on kaikkivoipa ja antanut ihmisille vaihtoehtoja, vapaan valinnan, samaan tapaan kuin vakavia sairauksia hoidetaan. En ymmärrä, miksi noin ei voida ajatella myös vl-liikkeessä. Tiedän tosin syyn ja se on vauvavarasto-oppi. Siitä lisää toisen kommentin kohdalla.

      Poista
    2. Olen ollut ikäni vl ja nyt ison perheen äiti. Olen kuulut eka kertaa vauvavarasto-opista nettikeskusteluja lukien viimeisten vuosien aikana :) Eipä taida olla vl-oppien keulilla tuo ajatus. Missäpäin Suomea tätä oppia opetetaan?

      Poista
    3. Opetusta ei nimitetä noin, vaikka se on sen sisältö. Se, että tuota sanaa ei käytetä, ei poista sitä tosiasiaa, että sellainen opetus on olemassa. "Haluan ottaa vastaan kaikki minulle tarkoitetut lapset" on se lause, jossa tämä ajatus tulee esille. Samoin kuin se, että jos niitä lapsia ei ota vastaan, ne joutuu synnyttämään helvetissä. Onpa sanottu niinkin, että "lapsesi itkevät taivaassa, jos et heitä ota vastaan". Tämä ON vauvavarasto-oppia.

      Poista
    4. Hmm... Ei vieläkään kuulosta tutulta tai olen kuullut tuosta, mutta en usko noin, vaikka olen vl-äiti.
      Haluan ottaa vastaan kaikki lapset Jumalan antamina lahjoina, mutta en usko, että kukaan joutuu synnyttämään helvetissä. Kukaan ei itke taivaassa - siellä on iankaikkinen ilo toisin kuin kadotuksessa. Oisikohan nämä vauvavarasto-opin "jalosteet" lähteneet siitä ajatuksesta, että Jumala tietää ennalta kaiken, myös sen, montako lasta meidän perheeseen syntyy. Ei Jumalan tarvitse varastoida vauvoja, Jumalahan tietää ennalta kaiken.

      Poista
    5. Vauvavarasto-oppia ei sisänsä varmaan sanana kaikki tiedä, mutta olen kuullut vastauksena kysymykseen: "missä olin ennen kuin synnyin?", niin tämän lapsen äiti vastasi :"taivaan isän taskussa..", kyllähän tuokin siihen vauvavarastoon viittaa. Lisäksi ne jutut, joissa muka syntymättömät lapset itkevät tai leikkivät yöllä kummituksina sellaisen talon olohuoneessa, jossa on ehkäisty, on tuttua "vl-urbaanilegendaa"... Näin on ollut ainakin 10-15 vuotta sitten Rovaniemellä. Muista paikkakunnista en tiedä.

      Poista
    6. Mietin vielä sinä anonyymi vl-äiti, että millä tavalla tuo Jumalan ennaltatietäminen on sitten eri asia hedelmöityshoitojen kohdalla kuin ehkäisyn käytön kohdalla? Koska jos ja kun Jumala tietää ennalta kaiken, hän tietää myös, milloin on ok ehkäistä, eikö? Miten on eri asia lisätä kuin vähentää, kun näin teknisesti asiaa ajattelet? Onko kyse siitä, että näitä taivaan taimia on lupa vain lisätä, ei vähentää? Jumala tietää, että jonkun on tarkoitus syntyä hedelmöityshoidon seurauksena, mutta Jumalako ei tietäisi, että ketään ei ole tarkoitus syntyä ehkäisyn seurauksena? Perustelusi on epäloogista.

      Poista
    7. Minä anonyymi vl-äiti en ole ottanut millään tapaa kantaa hedelmöityshoitoihin. Nyt varmaan blogisti sekoittaa jo vastaajat, kun täällä pyörii monta anonyymiä yhtä aikaa. En siis tunnusta kirjoittaneeni mitään epäloogista. Yhä uskon kaikkitietävään ja kaikkinäkevään Jumalaan, jolla on tiedossa minun elämäni kulku alusta loppuun. Noista urbaani-legendoista en osaa sanoa, mistä ovat saaneet alkunsa, mutta omakohtaisesti en ole ikinä noin uskonut tai ajatellut.

      Poista
    8. Yksi varmaan kaikille vl-liikkeessä tuttu lause on "että jaksaisimme ottaa vastaan kaikki meille tarkoitetut lapset" pitää sisällään ajatuksen, että lapset tulevat jostakin, odottavat jossakin.

      Poista
    9. Kommentoit ketjuun jonka aloitti Elina L ja joka käsittelee hedelmöityshoitoja.

      Poista
  9. Olen itse tahattomasti lapseton vl-rouva. Mihinkähän perustuu tämä ajatuksesi
    "lapsetonta paria epäillään hyvin herkästi ehkäisyn käyttäjiksi"? Ei kukaan ystävä/tuttava/puolituttu ole tätä epäilystä ainakaan meille itselle tullut sanomaan enkä ole kautta rantainkaan kuullut tällaista epäilystä meidän tilanteesta. Toki olen kohdannut ihmetystä, hämmennystä ja tökeröitäkin kommentteja tilanteestamme, mutta kaikenkaikkiaan enemmän ymmärrystä, kiinnostusta ja tukea.

    En myöskään ymmärrä ajatustasi "hedelmöityshoidot ymmärtääkseni hyväksytään, mikä on tietysti aika paljon ristiriidassa sen kanssa, että ehkäisy on kielletty". Mikä ristiriita? Lapsi on aina Jumalan lahja. Myös hoitojen avulla saatu lapsi on lahja ja Jumalalta. Vaikka lääkärit tekevät kaikkensa, että lapseton tulisi raskaaksi, ei lapsi lähde kasvamaan, jos ei Jumala sitä siunaa. Näin ajattelen.
    Vaikka turvaudun hedelmöityshoitoihin, tiedän, että lapsen saaminen on silti korkeimman kädessä, ei minun eikä lääkärien. Miten "ehkäisykielto" liittyy lapsettomuushoitohin?

    Kirjoitat kärkkäästi vl-liikkeestä ja siihen liittyvistä asioista. Sinulla on oikeus kertoa ja jakaa kokemuksiasi ja sinun omaa todellisuuttasi. Mutta ihmettelen välillä, kun oma mielipiteesi sekoittuu faktan kanssa. Kerrot faktana ilman omaan kokemukseen vedoten jonkun asian vl:siin liittyen tarkentamatta, että se on vain sinun mielipiteesi/kokemus asiasta. Ja kun joku puolustautuu ja kertoo kokevansa aivan eritavalla, toteat "saatat olla vähemmistössä" "sinunlaisiasi on varmaan aika vähän". Ei ole tutkittua tietoa siitä kuinka monta prosenttia vanhoillislestadiolaista todellisuudessa on tyytyväisiä elämäänsä näin kuin se nyt on ja kuinka monella "kokemus voi olla toinen, vaikka hymyhuulilla sanottaisi". Tiedä sitten mikä tulos olisi? Entä jos olisikin, että pieni osa meistä kaikista yhteensä kokee olevansa onneton juuri uskonyhteisön vuoksi...Niin harva sitä toista puolta julkisesti kertoo, että näin on hyvä. Olen onnelinen tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitan kirjoitukseni sävystä. Myönnän, että tällä kertaa se oli ehkä tavallista yleistävämpi, mikä johtuu toisaalta kirjoituksen taustalla olevaan Taivaslaulu kirjaan ja toisaalta tilan ahtauteen ja tyylivalintaan. Haluan pitää kirjoitukset lyhyinä ja myös hieman provosoivina, että ne herättävät keskustelua. Tässä on tullut hyvin kommentteja, jotka ovat olleet asiallisia, ja ne mielelläni siksi julkaisen.
      Tuo on totta, että vl-liike on laaja ja monen todellisuuden liike, ja siksi yhden yleistävän totuuden sanominen on mahdotonta, samoin kuin sen tutkiminen tai todistaminen tilastollisesti. On totuuksia, jotka ovat monelle totta, ja taas toisia.

      Aina löytyy joku, joka sanoo, että en ole koskaan kuullutkaan ehkäisykiellosta tai tv-kiellosta tai että joku pitäisi sirkusta tai tivolia syntinä, kuten yleisesti monien mielestä on. Vl-liikkeessä erot uskonnollisuudessa ja ajattelussa yksilöiden, perheiden ja alueiden välillä ovat isoja.

      Ja sitten vauvavarasto-oppiin..

      Poista
    2. Lapsi on lahja Jumalalta, totta. Vl-liikkeen ehkäisemättömyysoppi perustuu pitkälti siihen oletukseen, että olisi ennalta tiedossa jossakin lapsiluku ja lapset olisi siksi otettava vastaan, niin monta kuin tulee. Ihanteena kaunis, mutta vaatimuksena ruma. Ajatus ennaltaolemisesta on alkukirkon aikaan torjuttu harhaoppi, koska sielu ja ruumis luodaan yhtä aikaa. Tulemme tyhjästä, koska Jumala niin tahtoo, ja vain Jumala tietää tahtonsa. Kaikkivaltias voi luoda ja saattaa alulle silloinkin, kun lasta ei toivota eikä odoteta. Näin esimerkiksi raiskauksen uhreille voi käydä, tai kuten sanotaan, että kolmasosa suomalaisista saisi alkunsa vahingossa ja kuitenkin niin on hyvä.

      Ehkäisy ei siis tarkoita, ettei lapsia siitä huolimatta saisi alkunsa ja syntyisi, jopa steriloinnista huolimatta niin on käynyt. Kaikkivaltiaalle ehkäisy ei ole mikään este. Toisaalta, kun ehkäisy on käytännössä vl-liikkeessä kiellettyä syntinä ja siten ehkäisemättömyys pelastuksen ehto, syntyy näitä tilanteita, joissa vanhempien voimat eivät riitä. Joka vuosi syntyvät vauvat väsyttävät Rauhalan kirjassa fyysisesti ja henkisesti Viljan, ja näin tapahtuu myös todellisessa elämässä varsin usein. Äitejä kuolee ehkäisemättömyysopin seurauksena, eikä kyse ole vain yhdestä tai kahdesta marttyyriäidistä vaan naiset ottavat riskejä jatkuvasti lääkärien neuvoista välittämättä, vaikka samaan aikaan niitä neuvoja on onneksi alettu yhä enemmän kuunnella. Sokean uskon hinnan maksavat lapset liian usein, lapsiltahan ei kysytä.

      Kirjassa Aleksi ja Vilja haluavat luoda rakastavan kodin lapsilleen, toisin kuin heidän lapsuutensa oli ollut. He luottavat siihen, että elämästä tulee erilainen, kun rakkautta on ja se ääneen sanotaan. Myös lapsilla on heille väliä. Tunnistan tästä myös omaa ajatteluani ja totta, yhä useammin nuorille vl-vanhemmille myös se on merkityksellistä, ehdinkö hoitaa ja rakastaa kunnolla. Olen kuullut kymmenien entisten vl:ien irtautuneen liikkeestä lastensa takia, koska he eivät voineet ajatella laiminlyövänsä lapsiaan niin kuin isossa perheessä on vaarassa käydä.

      ps. Kommentin punainen lanka saattaa hieman poukkoilla, koska on hyvin aikaista. Heräsin siivoamaan tyttäreni vahinkoa ja vaihtamaan lakanaa enkä saanut sitten enää unta. Kommentoin myöhemmin lisää, jos jokin tuli heikosti vastattua.

      Poista
  10. Kirja kiinosti minua kovin ja luin sen viikonvaihteessa lähes yhdellä istumalla ja järkytyin. Kahden lapsen äitinä ja viiden isoäitinä en todellakaan haluaisi moista elämää kenellekään. Uskomaton juttu, vaikkakin tiedän että kirjassa ei ole yhtään liioiteltu. Miesten maailma, jossa nainen on ainoastaan synnytyskone! Kamalaa ahdasmielisyyttä ja aivopesua! Kaikki hellyydenosoitukset kielletty. Kirjaa lainatakseni "Viljan ja Aleksin häissä jäi hääsuudelmakin alttarilla häveliäisyyssyistä antamatta".

    VastaaPoista
  11. Olen niin iloinen, että vaikka synnyin vl-perheeseen, minä en joutunut synnyttämään yhtään ei-toivomaani lasta. Tajusin erota liikkeestä ennen sitä. Oman osani olen kuitenkin kokenut liikkeen ehkäisemättömyysvaatimuksen julmuudesta, koska en saanut olla lapsi, kun piti alle 10-vuotiaasta lähtien ottaa suuri vastuu nuorempien sisarusten hoidosta. :( Näitä traumoja on sittemmin käyty läpi terapiassa. Kuinka paljon yhteiskunnalle maksaakaan tällaiset suurten perheiden kasvatit, jotka voivat todella pahoin aikuisina, lapsuuden oltua todella rankkaa?

    Nyt olen onnellinen vapaana vl-liikkeen aiheuttamista kahleista ja ahdistuksista. Perheemme elää edelleenkin kunnollista ja rauhallista elämää, emme edelleenkään ryyppää tai rellestä. On helpompaa olla itselleen armollinen, kun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä naurettavista asioista, kuten seuroissa käymättömyydestä, hyvän musiikin kuuntelusta tai siitä, että tekee mieli vähän lisätä huulille punaa.

    - Surusilmä

    VastaaPoista
  12. Viimeisin Anonyymi, itsekin olen tehnyt ison perheen tyttönä hurjasti töitä lapsena ja nuorena. En ole siitä ollenkaan katkera enkä ole tarvinnut terapioita. Päinvastoin koen oppineeni tekemään työtä ja ottamaan vastuuta. Jokainen meistä kokee niin erilailla asioita. Kunpa osaisimme lasten kasvattajina ottaa tämänkin asian huomioon niin, että jokainen lapsi saisi tarvitsemansa kohtelun ja kasvatuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Sinä et ole kokenut näin, mutta minä olen etkä sinä voi minun kokemustani mitätöidä. Itse tunnen paljon nuoria aikuisia, jotka ovat joutuneet terapiassa asti käsittelemään lapsuuden traumoja, jotka ovat syntyneet tiukan uskonnollisuuden ja ison perheen hoitotaakan (jota on sälytetty pientenkin LASTEN harteille!) varjossa. Tapa käsitellä voi olla tuokin, että kieltää ongelmat ja toisten kokemukset, työntää ne pois mielestä "katkerina". Kuitenkin monelle meistä ne ovat ihan todellisuutta.
      Ei lapsesta ole helppoa nähdä, kun vanhemmille koko ajan tulee lisää lapsia, vaikka selvästi eivät niitä enää halua tai jaksa enempää. VAIKKA ne sisarukset ovatkin aina rakkaita olleet, ei siitä olekaan kyse vaan siitä, että on noudatettu sokeasti vl-liikkeen ehkäisykieltoa. Tiedän perheitä, joista on toisesta päästä huostaanotettu lapsia, ja toisesta päästä vain tullut koko ajan uusia... Sairasta, ei voi muuta sanoa.
      Siinä olet oikeassa, että jokainen lapsi ansaitsee hyvän kohtelun ja kasvatuksen. Kasvatus ei tarkoita pelkkää kuria, vaan erityisesti sen kokemuksen, että on vanhemmille tärkeä ja rakas, juuri hän, eikä vain osana lapsijoukkoa.

      Poista
    2. "En ole siitä ollenkaan katkera enkä ole tarvinnut terapioita."

      Tulihan se vl-uskonnon taikasana sieltä: KATKERA!

      Jos et hyväksy kohteluasi vl-perheessä tai -yhteisössä, olet katkera, jonka mielipide voidaan katkeruus-kortilla mitätöidä tuosta vaan.

      "...en ole tarvinnut terapioita." Heikot vaan niitä "terapioita" tarvitsevat.

      Ettei vaan olisi vl-siilipuolustus päällä?

      Poista
  13. Toiveeni oli tulla ymmärretyksi, mutta tulinkin väärinymmärretyksi. Esitin vain oman tarinani, joka on myös totta. Varmasti sinunkin tarinasi on totta. En sitä halua väheksyä. Kirjoitinkin jo: "Jokainen meistä kokee niin erilailla asioita." Siinä lieneekin se haaste, että osaisimme lukea lastemme sydänten asioita. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  14. Itse olen ison perheen tytär ja ison perheen äiti. En minäkään lapsena enkä pitkään aikaan aikuisenakaan ollut sitä mieltä, että minun harteilleni olisi sälytetty liikaa vastuuta. Otin sen itse. Olin pikkuäiti: huolehdin seuroihin lähtiessä, että laitan omaan käsilaukkuuni vauvan tutin, kun äiti ei muista sitä kuitenkaan. Varasin pienemmille sisaruksille kynää ja paperia mukaan, viihdytin heitä seurapenkissä ja meillä oli mukavaa. Tunsin ylpeyttä siitä, että 9-vuotiaana hoidin pienempiä sisaruksiani koko kesän, kun vanhempani olivat töissä. Minusta pienempien hoitamien oli hauskaa, ei tarvinnut nukkeja, kun oli eläviä nukkeja. (Toki naapurusto oli tietämättäni valjastettu perään katsojiksi, jos jotain sattuu. Yksin minä niitä pienempiä kuitenkin hoidin, ei meidän huushollissa niitä naapureita näkynyt, vaikka kuulolla olisivat olleetkin).
    Itselläni tämä ylivastuullisuus on kyllä näkynyt, vaikka moni kehuskelee oppineensa vastuunkantoa isossa perheessä. Siinä on riskinsä. Minusta tuli täydellisyyden tavoittelija, ja vastuunkerääjä. Minun on vaikea kieltäytyä minulle annettavista tehtävistä, vaikea tunnistaa rajojani jaksamiselle. Se on näkynyt esimerkiksi töissä. Huolehdin koko tiimin suorituksista niin, että jos tehtävänanto annetaan koko tiimille, minä otan vastuun siitä että homma tulee tehdyksi - vaikkei minun tarvitsisi. Sieppaan sitä vastuuta itselleni enemmän kuin sitä minulle annettaisiin, ja siinä on uupumisen vaara. Rauhanyhdistykselläkin huolehdin pitkään (liian) monista tehtävistä - ajatukseni oli aina: "Mitä siitä tulee, jos kaikki kieltäytyvät" - ja niin kannoin korteni kekoon, perheen kustannuksella. En kieltäytynyt käytännössä mistään tehtävästä, johon minua pyydettiin. Sittemmin olen kyllä oppinut rajaamaan vastuitani, mutta tunnen niistä kovaa syyllisyyttä. Se on raskasta.

    Olen opiskellut ihmissuhdealalle ja tehnyt pitkän työrupeaman sen lisäksi, että olen hoitanut myös kasvavaa perhettä. Minä olen nähnyt ympärilläni virkeitä perheenäitejä, jotka hoitavat itseään jaksaakseen pyörittää perhettä. Äidit ovat pirteitä ja hyvinvoivan näköisiä, ja lastenhoito menee rutiinilla tuosta vain. Tässä on riskinsä, jonka olen myös ikäväkseni havainnut. Aikaa menee omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen niin, että lapsille sitä aikaa ei niin riitäkään - sellaista "juuri tätä lasta kohtaavaa" aikaa. "Yleisaikaa" kyllä; sitä, että kaikki lapset ovat ryhmä, ja äiti pyörittää lapsiryhmää, jossa lapset ovat ryhmän jäseniä, eivät yksilöitä. Päällisin puolin kaikki menee ihan hyvin, lasten oireilu on enemmän vetäytymistä, tai hoivan hakemista muilta: etsiydytään juttusille jatkuvasti naapureitten luo, vetoavia katseita seuroissa muitten aikuisten puoleen: huomaa minutkin, jne.
    Tuo on toki nyt kärjistystä, mutta minusta tämä on hyvä tiedostaa.
    Toinen, mitä olen nähnyt yhä enemmän: eivät ne äidit jaksakaan. Näennäisesti kyllä, mutta vaikken itse omista huolista ja murheista puhelisikaan, niin suurempi on se joukko äitejä, jotka sanovat että kyllä minä toivon, että meille ei vauvaa ihan heti tulisi, tai että voi kun joskus saisi levätä ja nukkua. Rahanpuutetta ja lasten tottelemattomuutta valitetaan isoon ääneen lasten kuullen, ja jos olen yrittänyt vaivihkaa tai suoraankin sanoa, että minusta lasten ei tarvitse näitä aikuisten murheita kantaa, niin kuorolausuntana olen saanut kuulla, että lasten täytyy tietää elämän realiteetit: se, että meidän perheemme on köyhä. Aivan näillä sanoilla.
    Tämä maailma on ollut minulle aiemmin vieras. Tai olen kuullut muutamia vanhoillislestadiolaisia valittajaäitejä lapsuudessani - olinhan se pikkuaikuinen, joka istui ja kuunteli kaikki aikuisten jutut - mutta silloin jotenkin suodatin ne valitukset, ja ajattelin pikkuvanhassa mielessäni, että tuolla äidilla on vaikeaa. Tajusin sen, mutta ajattelin sen olevan asennejuttu. Niin kai se on edelleen, asennejuttu. Mutta haluaisin meidän kaikkien miettivän sitä, onko väsyneen äidin helppo tunnustaa väsymystään, jos yleinen kommentti siihen on: "Asennekysymys."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan itsessänikin ylihuolehtivan, pikkuvanhan pikkuäidin. Tein monenlaisia töitä jo alta 10 vanhana. Minusta kasvoi myös tunnollinen ja vastuullinen aikuinen. Vajana vuoden verran vaivanneet fyysisen sairauteni vuoksi minulla oli nuoruudessani ajanjakso, jolloin opin myös laiskottelemaan. Huomasin, että kyllä elämä pyörii, vaikken teekään itse kaikkea. Ihan terveellinen huomio - yliaktiivisuus passivoittaa kanssaihmisiä.
      Suuressa perheessä voi harjoitella hyvin myös vastuun jatkamista niin, ettei kenestäkään tulisi niitä liftareita. Näistä asioista on tärkeä puhua. Kumpikaan ääripää - vastuullinen, vastuuton; ahkera, laiska; uhrautuvainen, itsekäs jne. - ei ole hyvä ominaisuus. Fiksuksi aikuiseksi on mahdollista kasvaa monenlaisessa perheessä - myös suuret vl-perheet ovat usein hyviä, turvallisia kasvualustoja lapselle.

      Poista
  15. Lasten sydämen asioiden hoito tietäminen suurperheessä lienee mahdotonta, kun se on hyvin vaikeaa muutenkin, jos edes mahdollista. Vanhemmat voivat luulla tietävänsä kaiken, mutta erehtyvät. Minusta lapsen ei tule olla vastuussa toisista lapsista, ei perheen huoltaja, ei työntekijä. Lapsen kuuluu saada leikkiä ja käydä rauhassa koulua. Näin ei monesti vl-suurperheissä ole.

    VastaaPoista
  16. Jos haluat, että kommenttisi ei sekoitu ketjussa jonkun toisen kommenttiin, kirjoita nimimerkki kommenttiisi.

    VastaaPoista
  17. Rauhala on taitava sanankäyttäjä, kun osaa tiivistää vääristyneen naiskuvan yhteen lauseeseen: "Kohdunpoisto on suomen kielen kaunein sana."

    TopiL

    VastaaPoista
  18. Yksi asia, mitä en ole ikinä ymmärtänyt vl-liikkeen ehdottomassa ehkäisykiellossa, on se, että se ulottuu KAIKKEEN ehkäisyyn, myös siihen, joka tapahtuu ennen kuin koko hedelmöitymistä on tapahtunut. Jokainenhan tietää, että raskaus ei voi alkaa, ellei miehen siemenneste ja naisen munasolu kohtaa. No, esimerkiksi kondomia ehkäisynä käyttäessä ne eivät lainkaan kohtaa, eli elämä ei ala. Monet kristitythän maailmassa käyttävät mieluiten ehkäisyä, jossa uusi elämä ei pääse edes alkamaan, joten ei tarvitse pohtia niin paljon sitä, mistä kohdasta ihmisalkion kehitystä elämän katsotaan alkavan. (Tämä eettinen pohdinta liittyy läheisesti esim. aborttiin, koska on vaikeaa määrittää, milloin alkio tai sikiö on jo ihminen ja siten abortin teko tappaa ihmisolennon.)
    Mutta kun vl-liikkeessä ajatellaan, että KAIKKI ehkäisy on syntiä, joten siinä ilmeisesti ajatellaan, että elämä on olemassa jo ennen kuin se on alkanutkaan. Ja tama juuri on sitä vauvavarasto-oppia.
    Mielestäni vl-liikkeestä tällainen syvällisempi eettinen pohdinta puuttuu. Naurettavinta on, että moni vanhan kannan ihminen rinnastaa abortin ja ehkäisyn MOLEMMAT MURHIKSI. Se on uskomattominta tuubaa, mitä olen ikinä kuullut. Ja sekin johtuu tästä pre-eksistenssiopista, joka on kumottu jo alkukirkon aikaan harhaoppina!

    -Surusilmä-

    VastaaPoista
  19. Surusilmä ja muut, unohtakaa jo tuo vauvavarasto-oppi. Se ei ole vl-oppi - jostain päin Suomea on ehkä lähtenyt joku tarina liikkeelle, sitä on joku jatkanut ja näin taru on jäänyt elämään. Ehkäisykielto on eri asia ja se liittyy siihen, että ajatellaan, että vauvojen määrän perheessä päättää Jumala.
    Toinen juttu vielä: vältetään yleistys. Ei voitane väittää, että vl-liikkestä puuttuisi syvällinen eettinen pohdinta. Toiset pohtii enemmän toiset vähemmän, niin kuin muussakin yhteiskunnassa. Itse kuulun pohtiviin. Kaikkiin kysymyksiin ei löydy järkivastausta, useimpiin täytyy ottaa ihmisen tunne-elämä mukaan. Usko ohjaa kuitenkin kaikkea pelastusopillista pohdintaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, ettet hahmota ja tunnista tuota ennaltaolemisen ajatusta vl-liikkeessä ei tarkoita, ettei sitä olisi. Nimenomaan sillä perustellaan ehkäisykieltoa, ja nimenomaan siksi ehkäisy ja abortti rinnastetaan toisiinsa. Uskotaan, että elämä on ennen kuin se edes alkaa. Lapsi on ennen hedelmöitystä tän opetuksen mukaan.

      Poista
    2. Sinä saatat henkilökohtaisesti ja itseksesi pohtiakin asiaa syvällisemmin, en minä sitä väitä. Mutta väitän, että ei tule kovinkaan montaa tilannetta tai julkaisua vl-liikkeen piiristä, jossa ehkäisykieltoa olisi pohdittu KRIITTISESTI ja kaikista eettisistä näkökulmista lähtien, aina siitä lähtien että mistä se ihmiselämä oikein alkaa (tähän ei ole olemassa absoluuttista vastausta missään, niin laaja ja monipuolinen dilemma se on. Itse kuitenkin ajattelen että jos hedelmöittymistä ei tapahdu, niin silloin en ainakaan tee vahinkoa alkaneelle elämälle, jos ehkäisen. Vaikka pidänkin todennäköisenä, että ihminen ei ole ihminen vielä varhaisessa alkiomuodossa. Raskausajan ja omien tuntemuksien perusteella kyllä pidän ehdottoman vääränä, että sikiöitä voidaan abortoida yli 20. raskausviikollakin Suomessa.) jne.
      Eikö ehkäisystä puhutakin vl-liikkeessä yleensä tähän tapaan: "EMMEHÄN me ehkäise", "otammeHAN me kaikki lapset vastaan, jotka meille on tarkoitettu" (en kyllä ymmärrä, miten ihminen voisi estää jonkun ennalta tarkoitetun asian), jne. Sanat laitetaan meidän (ja teidän) suuhun ja päähän, ei anneta vaihtoehtoja tai tilaa aidolle pohdinnalle.
      Ihmiset pesevät kätensä vl-liikkeen vuosikymmeniä jatkuneesta TÄYSIN ehdottomasta ehkäisykiellosta sanomalla nyt, että kyllä saa ehkäistä jos on tosi masentunut tai fyysisesti sairas äiti, mutta kuitenkin todella monien mielestä ehkäisy on synti, joka vie suoraan taivaspaikan pois ikuisiksi ajoiksi..

      Ja muuten, missäs kohtaa Raamatussa se ehkäisykielto muuten on? :)

      -Surusilmä-

      Poista
  20. Sanaa "Vauvavarasto-oppi" en minäkään ole vl-liikkeessä kuullut. Mutta tämä oppi on olemassa. Se kiteytyy sanoihin "ottaa kaikki lapset vastaan". Nämä sanat on varmaan jokainen vl kuullut. Nämä sanat viestivät, että lapset olisivat jo jossain olemassa, ja synnytyksessä heidät otetaan sieltä vastaan. Vastakohtana ehkäisevät jotka jättävät lapset ottamatta vastaan. Siksi ehkäisy rinnastetaan vl:ssa monesti murhaan. Todellisuudessa lapsia ei ole olemassa ennen hedelmöitystä.

    Ehkäisyn rinnastaminen murhaan on hullua, ja silloin kaikki hedelmöittymisen estävä toiminta pitäisi rinnastaa murhaan, jopa raiskauksen estäminen. Lisää pohdintoja täällä:

    http://postilloja.blogspot.fi/2013/07/ehkaisykieltoon-ihmisoikeusongelma.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kommentti ja tuo linkissä ollut kirjoitus myös. :)

      -Surusilmä-

      Poista
  21. Wikipediassa on perusteellinen selostus vl -yhteisön ehkäisyopista. http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhoillislestadiolaisuus_ja_ehk%C3%A4isy

    VastaaPoista
  22. Todella mielekiintoinen ketju. Fiksunkuuloisia lestadiolaisnaisia :) Olen myös vl-äiti joka olen käynyt melkeinpä pahimman kautta ehkäisyopin koko julmuuden läpi. Jo tässä kohdassa haluan huomauttaa, että kaikki lestadiolaiset eivät toimineet tilanteessamme ajattelemattomasti tai julmasti.

    Omat vanhempani eivät kestäneet sitä, että roolini perheen vastuunkantajana laukaisi aikuisiässä paniikkihäiriön ja masennuksen, jotka olivat viedä minulta hengen. Masennukseni oli syntiä ja katkeruutta. Kun lapsia ei sitten tullutkaan enää sairastumiseni aikana, eivät vanhempani jättäneet perhettäni rauhaan, vaan piinasivat minua itsemurhan partaalle luullen tietysti pelastavansa kuolematonta sieluani. En kerro tätä parjatakseni koko yhteisöä vaan todetakseni, että lestadiolasuudessa on pimeitä sivuja, jotka tulisi kääntää. Se että lapsirumbassa nääntyneet ja katkeroituneet vanhemmat eivät kykyene ottaamaan vastuuta valinnoistaan vaan sälyttävät
    syyn aina muille ("Olemme totelleet seurakuntaa, ei meidän valinnoissamme ole arvostelemista") kertoo siitä, että jaksamattomuus on todellinen tabu. Tiedän useita suuren perheen esikoistyttöjä, jotka ovat urheasti perustaneet perheen ja yrittäneet ottaa kaikki lapset vastaan "oikealla asenteella". Jossain vaiheessa selkä onkin taittunut, kun lapsuuden turvattomuus on löynyt läpi, ulottanut puristavan kouransa vuosien takaa tähän päivään. Omissa lapsissa näkee kipeasti sen, mistä itse on jäänyt paitsi. Minä en koskaan voi tieten tahtoen aiheuttaa lapsilleni samaa kärsimystä, jonka itse olen joutunut kohtaamaan- virheitä teen varmasti, mutta aikuisen vastuun aion kantaa.
    Minä olen ottanut kaikki lapset vastaan; yhtään lasta en ole
    hylännyt. Meillä voisi ehkä olla suurempikin perhe, mutta Jumala on tarkoittanut näin. Hän on jakanut elämämme pelimerkit, ja minun merkeilläni ei vain synnytetä joka vuosi. Olen saanut ne lapset, jotka minulle on tarkoitettu.
    Onneksi yhteisöstä löytyy myös se sydämen uskovaisten joukko, joka näkee ihmisen hädän ja uskaltaa kulkea heikon rinnalla. Tämän kokemuksen vuoksi kannan edelleen vl:n nimeä.

    Vauvavarasto-oppi on olemassa niemämättömänä. Muistan lapsuudestani jonkun tarinan, jossa laspi kysyi äidiltä, montako lasta "siellä" vielä odottaa. Tämä oli merkki lapsen uskosta. Monet vanhat puhujat puhuvat hyvin mustavalkoisesti ehkäisystä, mikä saa monet jaksamisen ja sairauden murtamat epätoivon partaalle. Se on surullista, se on väärin. Uskon edelleen, etten itse päätä lasteni lukumäärää. Uskon edelleen, että saamanilapset ovat Jumalan luomisihmeistä. Uskon edelleen, että tasapainoinen suurperhe on hyvä kasvualusta; olenhan itsekin saanut paljon hyviäkin eväitä reppuuni.

    Nyyti

    VastaaPoista
  23. Kiitos todella hyvistä ja koskettavista kommenteista. Kaikkia en julkaise: asiat pitää perustella ja loanheittoon en välikappaleeksi blogiani laita. Julkaisen huomenna muutamista kommenteista osia, en kokonaan.

    VastaaPoista
  24. Julkaisen kahdesta kommentista osia. Molemmat ovat anonyymien kirjoittajien:

    "Näitä hupakoita voi olla, mutta ei tämä ole vl uskon opetusta"
    anonyymi

    "Ehkäisy ei ole Jumalan sanan mukaista ja siksi se on syntiä. Ehkäisy ei ole murha tai rikos. Sukusolujahan hukkaamme kaikki koko ajan tahtomattammekin. – Jos joku on näin kuvitellut mielessään ja levittänyt tietoa asiasta, ei se tarkoita, että se on liikkeen opetus. Levittäjähän on voinut olla vaikka liikkeen puhuja, joka sekin on aivan tavallinen, syntinen ihminen. Ei silti tarkoita, että vl liike uskoo ja opettaa näin. Ehkäisemättömyys ei perustu mihinkään vauvavarastoihin, mutta toki Jumala tietää etukäteen, kuka saa minkäkin verran lapsia. Hän tietää myös sen, kuka ei niitä halua vastaan ottaa."
    anonyymi

    En tiedä, ymmärtävätkö kirjoittajat, että nämä hupakot tosiaan ovat liikkeen puhujia. Ei yksi eikä kaksi vaan useita.

    VastaaPoista
  25. Näitäkin kommentteja lukiessani huomaa, miten vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä on niin monenlaisia todellisuuksia, eivätkä nuo todellisuudet välttämättä edes ole kosketuksissa toisiinsa.

    Mitä ehkäisyyn tulee, moni kokee ihan aitoa helpotusta siitä, että voi luottaa lasten vastaanottamisessa Jumalan viisauteen. Monen mielestä on turvallista ajatella ettei tarvitse itse päättää lasten vastaanottamisesta, niin kummalliselta kun se kuullostaakin.

    Sitten on se toinen, väsymyksen, uupumuksen ja äärimmäisen epätoivon leimaava todellisuus, jossa lapsia ei todellakaan jakseta ottaa vastaan nöyrästi ja avosylin Jumalan lahjoina, todellisuus jota leimaa vahva kokemus siitä, että on joutunut synnyttämään maailmaan lapsia, joita ei olisi halunnut saada, todellisuus, jossa ehkäisyä käytettäisiin, ellei vl-yhteisön normipaine sitä estäisi.

    Sitten on toki ne vahvat oman tien kulkijat ,jotka käyttävät ehkäisyä suojellakseen niin omaa terveydentilaansa kuin olemassa olevien lasten hyvinvointia ja ovat silti vahvasti mukana vl-yhteisön toiminnassa, sen hyväksyttyinä jäseninä. Minä en heitä paheksu. Ehkäisy kun on kuitenkin aikalailla jokaisen yksityisasia, mikä olisi tässäkin ketjussa keskustelleiden hyvä tiedostaa.

    Oikeasti, onhan se vähän kornia että nimenomaan seurapuheissa niin vahvasti kehoitetaan ottamaan kaikki lapset vastaan -ja noita lauseita toisellaan ihan irrallaan, vailla yhteyttä raamattuun. En minä ainakaan haluaisi käydä seuroissa ottamatta vastaan ehkäisynuhteita. Sen sijaan toivoisin kuulevani Jumalan sanaa, joka armollaan ravitsee väsynyttä. Elämäntapaneuvot eivät sitä tee.

    Tunnen minäkin ihan aidosti onnellisia suurperheiden äitejä ja tasapainoisia suurperheitä. Sinäänsä ymmärrän siten joidenkin kommentoijien närkästyksen blogistin asennetta kohtaan. Kuitenkin taas samaan aikaan on se toinen todellisuus, sekin tulisi huomata ja tunnistaa. Kukaan ei saisi olla omassa vahvuudessaan niin vahva, että sillä tukahduttaisi heikkojen äänen. Vl-yhteisö mitataan todella sillä, miten se kohtaa väsyneiden äitien hädän. Kyllä minä synnytyspakostakin puhuisin, tosin virallinen vl-retoriikka ei tuota sanaa tunnista.

    Kirjasta olisi paljonkin sanottavaa, mutta jääkööt nyt. Toivoisin kuitenkin että tätä kirjaa ahkerasti luettaisiin, siksi arvokas puheenvuoro se on. Voisinpa lahjoittaa yhdet kappaleet kotikuntani rauhanyhdistyksen jokaiselle puhujaveljelle.

    A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A:lle:
      "Ehkäisy kun on kuitenkin aikalailla jokaisen yksityisasia, mikä olisi tässäkin ketjussa keskustelleiden hyvä tiedostaa."

      Noinhan se on. Mutta entäpä ne kanssapuheet, tai jopa sellaiset kahvipöytäkeskustelut, joissa asianomainen ei ole mukana: "Niillekään ei oo nyt tulossa vauvaa kun on kielletty tulemasta raskaaksi" "Joo, sillä on masennusta, mutta sen pitäs hommata siihen paremmat lääkkeet kun niitä kerran on. Tuo masennus on vain tekosyy."

      On sanomattakin selvää, että tuollainen toiminta on väärin. Mutta sitä on, ja paljon. Niissä kanssapuheissa.

      - Bertta

      Poista
    2. "Näitäkin kommentteja lukiessani huomaa, miten vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä on niin monenlaisia todellisuuksia, eivätkä nuo todellisuudet välttämättä edes ole kosketuksissa toisiinsa. "

      Tämähän on ihan Raamatun mukaista. Jeesus vertasi Jumalan valtakuntaa kymmeneen neitseeseen. Heistäkään ei kaikki valvoneet uskossa, vaikka kantoivat uskovaisen nimeä. Kaikkin aikoina on ollut näin. Jeesuksen opetuslapsissakin oli Juudas, joka oli valmis jopa kavaltamaan Jeesuksen 30 hopearahasta. Tärkeintä on omakohtainen valvominen, omasta uskosta.

      Poista
  26. Kysyin tuosta lasten laiminlyömisestä blogitekstissäni, kukaan ei ole tarttunut siihen. Onko lasten laiminlyöminen syntiä ylipäätään tai milloin se muuttuu synniksi? Saako lyödä, saako jättää huomiotta, saako teettää kotitöitä jatkuvasti paljon? Onko oikein, että isommat lapset joutuvat suurperheessä nuorempien huoltajiksi ja päivittäin, jopa koko ajan hoitamaan ja vahtimaan nuorempiaan, koska vanhemmat eivät vain pysty hoitamaan kaikkia? Minulla nämä kysymykset tulevat Taivaslaulu -kirjasta heti mieleen, vaikka kirja käsitteleekin vain sitä vaihetta, kun kaikki lapset ovat vielä pieniä. Kirja olisikin aivan erilainen, jos perheessä olisi jo kaikenikäisiä lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen ei pidä joutua kärsimään siitä, että vanhemmat päättävät "ottaa kaikki lapset vastaan". Mielestäni on ehdottomasti synti, jos lasta kohdellaan väkivaltaisesti, olipa väkivalta sitten fyysistä tai henkistä. Lapsella ei saa myöskään teettää kohtuuttomasti kotitöitä saati hoidattaa jatkuvasti ja vielä korvauksetta pienempiä sisaruksia.

      Jokaisen on toki hyvä oppia vastuuta ja tehdä oma osansa kotitöistä, mutta pelkäänpä, että suurperheissä se "oma osa" voi lapsen kannalta helposti muodostua kohtuuttomaksi, ja siitä ovat viime kädessä vastuussa vanhemmat.

      Aikuiset ihmiset eivät voi vetäytyä vastuusta lastensa hyvinvointiin liittyen edes uskon nimissä. Tämä on traagista, koska vl-vanhemmathan kaiketi yleensä ajattelevat toimivansa ainoalla mahdollisella oikealla tavalla synnyttäessään yhä lisää lapsia. Tosiasia kuitenkin on, että he usein toimivat väärin. Tekevät syntiä, kun synnyttävät maailmaan enemmän lapsia kuin mistä he pystyvät huolehtimaan. Enemmän lapsia kuin mille voivat antaa tunteen siitä, että juuri sinä olet arvokas ja tärkeä ja juuri sinulle minulla vanhempana on aikaa.

      Poista
    2. Jos tuohon ei uskalleta vastata, Salla. Uskon, että moni vl vastaa kysymyksiisi Ei, Ei ja Ei.
      Mutta käytännössä: Painotetaan, kuinka hieno juttu on, että lapset oppivat vastuunottoa pienestä pitäen, kuinka hieno juttu on, että sisarussuhteet tiivistyvät, ja lapset niin mielellään hoitelevat toinen toisiaan, ettei se edes tunnu työltä. Tai että lapset saavat siinä pientä taskurahaa ja oppivat työntekoon, ja oppivat myös tuota kautta hahmottamaan rahan arvoa. Tällaisia olen kuullut.
      Lasten kaltoinkohtelua vanhoillislestadiolaisissa perheissä on. Harva se kerta näen seuroissa, kuinka kiukkuisen näköinen isä (tai äiti) pitää vilkkaassa leikki-iässä olevaa lasta väkisin paikoillaan penkissä suhisten hampaittensa välistä: "Hiljaa, että muut saavat kuunnella". Sitten kohta kannetaan kiivaan näköisesti samaista lasta lapsi sylissä pomppien kohti salin takaosaa ja eteistä, tehdään kierros vessaan, josta kuuluu yhtäkkistä lapsen parkumista ja pitkää itkua sen jälkeen. Kohta tullaan takaisin, lapsella vielä kyynelvanat poskilla, mutta penkkiin istutaan takaisin, ja sen jälkeen useimmiten riittää vain vanhemman tuima katse ja otsan rypistys.
      Nuo ovat ahdistavia tilanteita - puolituntematon perhe, mielikuvitus laukkaa: mitä tapahtui, kun lapsi parkaisi ja sen jälkeen alkoi isoon ääneen itkeä siellä suljetun oven takana? Ja noita on melkein joka seurakerta, jos väkeä on vähänkin enemmän.
      Joskus tuota tapahtuu ihan ilman sitä vessaan menemistä: lapsi/lapset juoksentelevat pitkin eteistä innosta pomppien, sitten siihen ilmaantuu kiukkuinen isä, joka tarttuu lasta niskasta tai molemmista käsivarsista ja istuttaa tiukasti pamauttaen lapsen penkkiin. Silminnäkijänkin takamukseen sattuu se pamaus pelkästä myötätunnosta.
      Edelleenkin haluan uskoa, että valtaosassa perheistä voidaan ihan hyvin. Haluan uskoa niin. Mutta lukuisissa perheissä ei voida. Mitä näille voi tehdä? Kun eletään tiiviissä uskonnollisessa yhteisössä, voi olla vielä vaikeampaa tarttua tuollaisiin tilanteisiin. Noissa edellä kuvaamissanihan olisi selkeästi kartoitettava jo se, tarvitsisiko perhe kiireesti apua ja arvioitava myös lastensuojelun tarve.
      Moni vanhempi varmaan kavahtaa noita näkyjä, mutta ymmärtää perheenisää tai äitiä - aika moni voi samaistua siihen, että lapsikatraan pitäisi pysyä hiljaa paikoillaan eikä häiritä muita, ja pienet säheltävät. Ja jos lapset pääsevät juoksentelemaan pitkin salia, koko tilanne hajoaa käsiin, ja se on estettävä millä hinnalla hyvänsä. Useimmiten kärsivällisyys riittää ja poistutaan paikalta vaikka kesken seurojen. Aina ei riitä, ja sitten toteutetaan tuo: jos et usko hyvällä, niin saan minä sinut tottelemaan. Ja kyseessä on pienet leikki-ikäiset, voi olla jopa alle 2-vuotias ulvoja, joka itkee äitiään, kun tämä lähti penkistä lastenhoitohuoneeseen vauvaa imettämään, eikä ottanut minua mukaan. Siksi niihin ei ehkä puututa. Eikö se puuttumattomuus ole syntiä?

      - Bertta

      Poista
  27. Eikö ole kummallista, että monet vl:t (minäkin olen vl) ajattelevat, että vain liikkeessä opetetaan oikein Jumalan sanaa, ja muualla väärin, ja siksi vain liikkeen piiristä voi löytyä pelastus. Ja samalla kuitenkin kuitataan liikkeen sisällä laajasti opetettavat ehkäisyopetukset vääränä opetuksena, yksittäiskeisseinä. Miten vl-liikkeen sisällä muka voi olla monenlaisia oppeja, mutta silti liikkeen oppi on ainoa oikea pelastukseen vievä oppi. Mikä niistä opeista?

    VastaaPoista
  28. Niin, mitäpä tuumitte tästä minun pääni ajatuksesta rankimpana aikana: Menen vaikka sitten itse helvettiin, että lapseni eivät joudu kokemaan maanpäällistä helvettiä.

    Eli suomennettuna: Käytän ehkäisyä, jotta lapsia ei synny koko ajan ja en ole koko ajan masentunut ja siten jaksan huolehtia ja hoivata jo olemassaolevat lapseni. Ja jos tämä kerran tarkoittaa helvettiin joutumista, niin sitten uhraan itseni, mutta en lapsiani.

    t. Vl-äiti, jolla itsellään 4 lasta, mutta itse lähtöisin 12 lapsisesta perheestä

    VastaaPoista
  29. Sinä arvon kommentaattoriystävä, joka viittaasit tyhmiin ja viisaisiin neitsyisiin: Mistä päättelet että sinä olet juuri sellainen viisas neitsyt eikä päin vastoin? Mistä päättelet että juuri sinä et ole se jolla on uskovaisen nimi mutta ei muuta? Kuuliaisuus SRK:n neuvoille ei tee kenestäkään viisasta neitsyttä tai todellista uskovaista. Noita "tyhmä neitsyt" ja "sinulla on vain uskovaisen nimi" mantroja kuulee toistettavan usein, yleensä vailla minkäänlaisia perusteluja siitä, miksi juuri mantrojen käyttäjän kanssa eri mieltä olevat olisivat niitä tyhmiä neitsyitä tai epäuskoisia. Teepä siis poikkeus tähän traditioon ja perustele miksi sinun kanssasi eri mieltä olevat eivät kelpaisi Jumalalle.

    VastaaPoista
  30. Mielestäni "vauvavarasto-opin" olemassaolon kiistävissä kommenteissa ei ole havaittu asian ydintä: "vauvavarasto-opilla" tarkoitetaan tietysti sitä vl-opetusta ja ehkäisykiellon käytännössä ainoaa perustelua, jonka mukaan lasten syntymät olisivat ennalta Jumalan tiedossa, ei tietenkään sitä että vauvat siellä taivaallisen varaston hyllyllä tosiasiassa odottelisivat syntymäänsä. Tämä opetus tuodaan julki aikaisemmissa kommenteissa mainituilla sanoilla. Ja ainoa ehkäisykiellon perustelu se on siksi, ettei kukaan kai ole väittänytkään että Raamattu ehkäisyn kieltäisi (ei, vaikka jonkinlaisia ehkäisykeinoja oli ollut Raamatun kirjoittamisen aikaan käytössä jo parin tuhannen vuoden ajan).

    Entäpä jos käykin sitten niin, että ehkäisevä vanhempi "sekoittaa" Jumalan suunnitelmat ja lapsi saakin alkunsa silloin, kun kohdussa pitikin jo potkia toisen? Eikö tämä lapsi olekaan Jumalan sallimuksesta ja siunauksesta syntynyt? Muun muassa tämä yksinkertainen, Taivaslaulussa hieman kauniimmin sanankääntein kuvattu esimerkki osoittaa "vauvavarasto-opin" älyttömyyden.

    Mutta, lukekaa hyvät ihmiset Taivaslaulu. Se on nimensä veroinen kirja!

    Johannes

    VastaaPoista
  31. Sinä innokas kommentoija, joka kritisoit minua, kun en julkaise kommenttejasi: tämä on minun blogini, ja minä päätän julkaisukriteerit täällä. En julkaise seurapuheista suoraan poimittuja perusteluja, elleivät ne mielestäni anna asiaan selvästi uutta valaistusta. Perustelemattomia tai heikosti perusteltuja kommentteja en julkaise. Tämä ei ole myös mikään lähetystyön väline, voit perustaa oman blogin sitä varten tai kirjoittaa srk:n julkaisuihin.

    olen myös saanut kommentteja, joissa kiistetään vl-opetuksen perusasioita, on jopa väitetty, ettei ehkäisykieltoa olisi, ja näitä kommentteja en julkaise, koska ne eivät vie tätä aihetta eteenpäin. Se, että joku uskoo ja elää täysin toisin kuin vl-liikkeen valtavirta, ei poista valtavirran opetuksen olemassaoloa.

    VastaaPoista
  32. Mielenkiinnolla luin Taivaslaulu-kirjan arvostelun synnyttämiä kommentteja ja keskustelua. Aihe on päivänpolttava ja siitä on puhuttu paljon vl-äitien keskuudessa. Täysin irrallaan kirjasta ja siitä tietämättä. Mutta niin keskustellaan monesta muustakin uskomiseen liittyvästä asiasta. Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta aion lukea.

    Itse olen vl-äiti ja elän onnellista, tasapainoista elämää. Työntäyteistä, mutta valtavan rikasta. Meillä on kuusi lasta yhdeksän avioliittovuoden jälkeen. Rakkaustarinamme on luultavasti juuri niin romanttinen, kuin kirjan pariskunnan. Ja rakkaus kukoistaa ja kasvaa vuosi vuoden jälkeen. Pidän itsestäni huolen ja teen kaikkeni, jotta elämämme olisi meille kaikille onnelista ja inhimillistä. Lasten kasvatukseen pyydämme ja saamme voimia. Monesti painaa omat kiivaat sanat, mutta anteeksiantamus ja rakkaus ovat hyvin vahvoina elämässämme.

    Pitkään suhtauduin lapsiasiaan lapsen mielin, luottavaisesti. Ja suhtaudun edelleenkin, mutta läheiset ja maailma ympärilläni ovat laittaneet asiaa pohtimaan ja siitä keskustelemaan. Varovaisesti kysellen ja kuulostellen.

    Itselleni usko on pyhä ja kallis ja rikkumaton. Ihmisinä me elämme täällä meille annetun inhimillisen uskon ymmärryksen valossa. Tavoitteena on taivas, ei taivas maanpäällä, mutta elää saamme iloiten.

    Srk ei anna valmista polkua kenellekään kuljettavaksi, eikä yksi asia ole erottamassa tai pitämässä uskossa. Usko on henkilökohtainen kilvoittelu, jossa seurakunta ja lähipiiri on tukemassa. Kaikki me olemme erehtyväisiä, emmekä ihmisinä yhtään ketään muuta parempia. Käkkyräisiä lapinkoivuja kaikki. Pääpaino on välttää asioita, jotka ovat erottamassa uskosta ja Jumalasta. Minä uskon, että vain uskomalla evankeliumin omalle kohdalleen pääsee taivaaseen. Ei kuulumalla johonkin tiettyyn, nimettyyn joukkoon ja noudattamalla kuvitteellisia käskyjä tai perinteitä.

    Ehkäisykieltoa en raamatusta tiedä, mutta lasten vastaanottamisen perustan raamattuun. Uskon, että vain Jumalalla on valta päättää elämästä ja kuolemasta. Mitä tuo elämästä päättäminen sitten konkreettisesti tarkoittaa? Sitä en tiedä. Enkä haluakaan olla osoittelemassa muita, jos he elämässään päätyvät erilaisissa tilanteissa erilaisiin ratkaisuihin. Missään tapauksessa ei ole niin, että meidän olisi kaikin tavoin pyrittävä siihen, ettei vain yksikään lapsi jää ilman mahdollisuutta syntyä. Ehkäisyn käyttöä vieraksun, sillä pelkään sen johtavan väärälle tielle ja houkuttelevan synnin luvallisuuteen. Se ei myös vastaa omaan uskon ymmärrykseeni.

    Näitä rajanvedon paikkoja on useita, lapsiasia vain on noussut nyt ikäänkuin tärkeimmäksi. Toiset katselevat tv:stä kaiken, mitä haluavat, osa ajankohtaisohjelmat. Joku ei halua avata sitä ollenkaan, peläten sieltä pursuavan maailman vieraannuttavan elävästä uskosta. Yleistä sääntöä ja käskyä ei voida antaa. Usko on nimenomaan henkilökohtainen. Kaikissa päätöksissä ja rajanvedoissa on kuitenkin vastuussa vain itselleen ja Jumalalleen. Pelkkä usko omien syntien anteeksiantamukseen riittää. Kaikki muu, se mikä meidän elämästämme näkyy ulospäin, ja se mikä ei näy, perustuu siihen, että pysyisimme uskomassa.

    Meillä on karttana raamattu ja karttamerkkeinä Jumalan sana ja evankeliumi. Valmista polkua ei ole, vain päämäärä on tiedossa.

    Tämä menee nyt jo pahasti Kaanaan kielelle- pahoittelen =)- mutta niin se on,että tyhmä ei eksy. Viisas kovin helposti. Minä haluan säilyttää lapsen luottamuksen Jumalan johdatukseen ja viisauteen omassa elämässäni.

    Ennenkaikkea iloinen, reipas ja onnellinen nainen

    VastaaPoista
  33. Vl-opista pohdintaa löytyy tällaisesta blogista, jonka kirjoittajaa en tiedä. Mutta kirjoituksessa on mielenkiintoinen pointti tässäkin ketjussa tulleisiin oppinäkökulmiin:

    "Vanhoillislestadiolaisuus ei ole ainoa liike, joka ei halua kirjoittaa oppiaan tarkasti paperille. Haluttomuus on luonnollista. Kun oppia ei ole kirjattu tarkasti, sitä voidaan selittää parhain päin aina tarkoituksen mukaan: kotimaan tuote ja vientituote erikseen, liikkeen sisälle yhtä ja ulos toista sanomaa. Kun oppia ei ole kirjattu, sitä voidaan kätevästi tarvittaessa muuttaa huomaamatta, ja yhä väittää että oppi on muuttumaton. Sitä on myös helpompi puolustaa, kun aina voidaan vedota että "ei meillä noin opeteta". Kirjaamattomuudella voidaan myös taata, että opin todellinen kirjavuus ei tule ilmi, ja pidetään illuusio yksimielisyydestä, joka on edellytys sille että liikkeen oppi voi muka olla ainoa oikea."

    http://aarteenetsija.blogspot.fi/2013/09/ei-suinkaan-ainoa-ainoa-oikea.html

    VastaaPoista
  34. Olen tavannut onnellisia, tyytyväisiä sekä ahdistuneita ja masentuneita vl-äitejä. Myös niitä, jotka oman terveyden uhalla lapsia synnyttävät. En osaa heitä tuomita, koska tiedän kuinka tärkeää heille on päästä taivaaseen. Pelko helvetin tulesta on todellinen. Itse eronneena liikkeestä, yhtenä syynä ahdistus lapsien saamisesta ja itsensä menettämisestä. Ja nainenhan ei ole nainen, jos ei ole lapsia.

    VastaaPoista