Ajatuksiani elämästä

Ajatuksiani elämästä

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Lehtikuolema

Kävin tänään katsomassa, kun edellisen työnantajani Karjalan Maan viimeinen numero meni painokoneeseen Punamustalla Joensuussa. Lähes satavuotias aviisi tuli tiensä päähän monien vaiheiden jälkeen. Sain nykyisen työni puolesta olla kirjoittamassa juttua sen historiasta, ja se oli mielenkiintoinen homma. Harmitti vain, että ihan kaikki kuulemani "mehevät jutut" eivät lehteen mahtuneet. Tilat ovat lehdissä aivan liian rajalliset kertomaan siitä kaikesta draamasta ja niistä käänteistä, mitä Karjalan Maan historiaan on mahtunut.

Toimittajan työ oli ennen aika erilaista kuin se on nykyään. Toimittajia pidettiin juopporenttuina, ja se oli tietysti osittain tottakin. Aika moni toimittaja oli lähtenyt töihin kesken opintojen, eikä se seikka ole muuttunut niistä ajoista. Nykyisin toimittajan töihin on varsin vaikeaa päästä, saatikaan työllistää itsensä jatkuvasti. Vakituinen paikka on nykytoimittajalle lähes lottovoittoon rinnastettava tapahtuma. Enää vain harvoin voi toimittajana työllistyä ylioppilaspohjalta. Ennen se oli aivan mahdollista.

Ryyppääminen ei enää työnkuvaan kuulu. Tietysti kukin käyttää alkoholia, miten itse tykkää, mutta työn puolesta sitä ei harrasteta. Alkoholismi oli ennen yleinen sairaus toimittajien keskuudessa. Olen kuullut kerrottavan, että vain harvat toimittajat elivät yli viisikymppiseksi, varsinkaan miespuoliset. Alkoholia oli yleisesti tarjolla infotilaisuuksissa ja niitä seurasivat iltaisin jatkot. Humalaan pääsi toisten laskuun vaikka joka ilta, jos niin halusi. Näin minulle on kerrottu.

Politiikka oli ennen lehdistössä yleisesti esillä. Karjalan Maa oli viimeinen keskustalainen maakuntalehti. Maakuntalehdet eivät ole enää aikoihin yleisesti minkään puolueen tunnuksia kantaneet. Toki se ei tarkoita, etteikö lehdissä olisi edelleen jotain painotuksia olemassa. Niin on hyvä. Itsekin politiikan toimittajana töitä tehneenä pidän puolueettomuutta työn kannalta parempana. Olen mielelläni nykyisessä roolissani ja annan puoluekantani mukavasti vaihdella. Se on minulla yksityisasia nykyään.

Karjalan Maata ajattelen kiitollisuudella. Tuo toimittajien korkeakouluksi mainittu lehti opetti minulle tämän ammatin. Niin se on opettanut monelle muullekin. Opin siellä rakastamaan tätä työtä. Kiitos niistä vuosista Karjalan Maalle. Levätköön se lehti nyt rauhassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti